Yövahti - The Night Manager

John le Carré on brittiläinen jännärikirjailija, jonka teosten arvostetuimmassa keskiössä ovat vakoojaromaanit. Le Carréa on myös filmatisoitu usein. Muutama vuosi sitten tehtyä Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (Tinker Tailor Soldier Spy, 2011) -leffaa pidettiin melkoisen onnistuneena useassa arviossa.

Hänen romaaninsa Yön pakolainen (The Night Manager, 1993) ilmestyi jo parikymmentä vuotta sitten, ja siitä on tiemmä suunniteltu elokuvaa pariinkin otteeseen. Yleensä elokuvatekijät onnistuvat kyllä torsoamaan tarinan pariin tuntiin, mutta tästä kirjasta sitä ei saatu aikaiseksi.

Mutta Yövahti/The Night Manager (2016) -niminen minisarja syntyi kuitenkin myöhemmin. Käsikirjoitus on laitettu John le Carrén ja David Farrin nimiin ja koko höskän on ohjannut tanskalaissyntyinen Susanne Bier. Bier ja koko tiimi onkin tehnyt hyvännäköistä jälkeä alkaen tyylikkäästä alkutekstijaksosta, jota Victor Reyesin tunnari tukee täydellisesti.

Alkuperäinen romaani on jouduttu adaptoimaan nykyaikaan, ja nykyteknologia onkin isossa roolissa tässä asekauppiaan tarinassa. Sarja on perimmältään kahden voimamiehen välinen mittelö. Toisella puolella on Jonathan Pine, jota Tom Hiddleston (Thor-leffat, Ontto kruunu) tyypittelee kerrassaan verrattomasti. Hän on entinen brittisotilas, joka nyttemmin työskentelee hotellin yövastaavana. Vastapuolella on sitten täydellisen moraalittomaksi puleerattu bisnesmies Richard Roper, jonka nahkoissa mainio Hugh Laurie (Kyllä Jeeves hoitaa, Musta kyy, House) näyttää viihtyvän koko rahan edestä.

Miesten kohtalo on kietoutunut jo muutama vuosi aiemmin löyhästi yhteen, kun he tapaavat sarjan nykyajassa myöhemmin luksushotellissa Alpeilla. Brittien tiedustelu on Roperin jäljillä tai ainakin hänen jäljillään on koko sarjan keston ajan raskaana tallusteleva Angela Burr, jonka hahmon ilmeikkän luonteva Olivia Colman (Broadchurch, Olympiaseikkailu) tekee täydellä taidolla.

Jonathan luikertelee Roperin suosioon pelastamalla tämän pojan ryöstäjien kynsistä, ja hän alkaa vähitellen kasvattaa katu-uskottavuuttaan Roperin silmissä ylimalkaan. Toki epäilyjä on loppuun saakka. Erityisesti Roperin oikea käsi, Lance Corkoran (Tom Hollander) suhtautuu pisteliään epäluuloisesti Jonathaniin. Lisämutkia matkaan tulee, kun Jonathan ja Roperin tyttöystävä Jed Marshall (Elizabeth Debicki) ihastuvat toisiinsa.

Tarinaa kuljetellaan komeasti ympäri Eurooppaa, ja se päätyy lopulta aloituspisteeseensä, Egyptiin, jossa ratkaiseva näytös näytellään.

Ulkoisesti sarja onkin kyllin upeaa työtä, jotta vältytään halpatuotannon valjulta maulta. Itse tarina, dialogit ja sarjan hahmot ovat kuitenkin aika kapoisia. Ne on tehty sarjakuvamaisesti tyypitellen ja tyylitellen, eikä tältä osin tyylilajin tuntevalle ole yllätyksiä juuri tarjolla. Yövahti tarjoaa puhdasta eskapismia ja seikkailua vailla yhtään mitään syvempää aspektia. Ja kukapa sitä tällaisessa formaatissa kaipaisikaan! Sarja on hyvin kalkuloitu täsmätuote.

Jotakin sarjan onnistumisasteesta kertoo pelkästään sekin, että pääkolmikosta oli kukin Emmy-ehdokkaana, kuten olivat myös ohjaaja ja käsikirjoittaja.

Kyse on niin sanotusta mini-sarjasta, jota tehtiin kuusi episodia. Kotoinen Maikkarimme kuitenkin näytti tämän kokonaisuuden kahdeksassa jaksossa johtuen mainoskatkojen pidentämästä ohjelma-ajasta...