Better Call Saul

Koko spin-off -sarjan konsepti on mitä suurimmassa määrin paradoksaalinen. Katsoja ymmärtää sen sydämellä ajatellen ilman muuta Tämä halu nähdä tutut hahmot yhä edelleen on selkeä motiivi peukuttaa uudenkin sarjan puolesta ja samaan aikaan pelkää pettyvänsä. Tekijäpuolella dilemma on varmasti yhtäläinen. Jos on todellinen auteur, rakastaa luomiaan ja haluaa aivan varmasti antaa hahmoilleen lisäelämää. Toisessa vaakakupissa on pelko laadun happamoitumisesta. Ja lopulta kyyninen teeveen rakastaja joka tapauksessa syyttää aina tuotantoyhtiöitä ja kanavia rahastamisesta ja kullankylmästä sydämestä.

Jos ajatellaan vaikkapa aikanaan suosittua Seinfeld-sarjaa, alansa ykköstä, niin sen kiinnostavin hahmo (jollei peräti ainoa kiinnostava hahmo?) oli eittämättä naapurin eksentrinen hemmo Cosmo Kramer. Niin mehukas kuin hahmo onkin, olisi aivan tuhoon tuomittua laittaa hänet pääosaan koheltamaan. Kramer on ratkaiseva mauste, ei pääruoka.

Aina ei kuitenkaan tule huteja. Onnistuneista spin-off -sarjoista tulee ilman muuta mieleen Cheers-sarjasta irrotettu nasevan elitistinen Frasier, joka etäännytettiin emostaan toiseen kaupunkiin ja toiseen visuaaliseen tyyliin sekä luotiin sinne kokonainen rinnakkaistodellisuus.

Breaking Bad -sarja nauttii jonkinlaista kulttisuosiota, ja tottakai sillä olikin hetkensä. Sarjan tyyppikuningas oli ilman epäilyksen häivää sen eräs sivuhenkilö, ketkun opportunistinen suupaltti, asianajaja Saul Goodman. Hänen piipahduksiaan odotti ja odotusten täytyttyä nautti siitä täysin omalakisesta ja aina yhtä ennalta-arvaamattomasta verbaalitykityksestä, jota mies suugeneraattorillaan tuotti tauotta.

Synkeät ennakkoepäilyksen pilvet täyttivät odotushorisontin, kun tekijätiimi ilmoitti ryhtyvänsä tekemään Breaking Bad -emosarjan  päätyttyä omaa spin-off -sarjaa Saul Goodmanista. Ei Saul Goodmanin lipeväkielinen hahmo pysty täyttämään sellaisenaan omaa sarjaa. Substanssi ei riitä. Kaiken lisäksi ennakkokaavailuissa puhuttiin puolituntisesta sitcom-formaatista.

Mutta - kuinka ollakaan, tekijät olivat tulleet täsmälleen samaan johtopäätökseen. Tuloksena uunista pullahti ulos Better Call Saul (2015-) -draamasarja. Aivan loistava tulokas!

Tekijät eivät ole todellakaan menneet ilmeisimmän kautta sahaamaan oksaa persustensa alta pois, vaan lähteneet aika-avaruudessa taaksepäin (pilottiepisodin pientä "nykyaika" piipahdusta lukuunottamatta). Kuka ja mikä Saul Goodman oli, ennen kuin hänestä tuli se Saul Goodman, jollaisena me hänet tunnemme.

Monty Pythonin sanoin: "And now something completly different".

Better Call Saul -sarja ei ole lainkaan huumorivetoinen, vaikka arjen huumoria, sarkasmia ja itseironiaa sen henkilöt viljelevätkin. Tämä on täysverinen draamasarja, jossa Saul Goodmanista tehdään hieman traaginenkin hahmo, klassinen vaikeuksien keskellä kamppaileva tyyppi.

Ja vielä enemmän. Paljastuu, että Saul Goodman ei ole Saul Goodman lainkaan. Hän on tässä elämänvaiheessa Jimmy McGill, vankilassakin lusinut entinen huijari, Lipevä-Jimmy, joka etsii arvostetun lakimiesisoveljensä hyväksyntää suorittamalla tältä salaa etänä asianajajatutkinnon vähämaineisessa opistossa. Tällä tutkinnolla Jimmy yrittää ketkutella toimeentulon tälle puolen, mutta silti miehen arki on aika heikoissa kantimissa. Pikkupalkkio sieltä toinen pikkupalkkio täältä. Jimmy asuu kauneushoitolan siivouskomerossa, jossa hänen lakiaputoimistonsa myös sijaitsee.

Jimmyn isoveljellä on sarjan ykköskaudella iso rooli. Michael McKeanin taitavasti tulkitsema isobroidi Chuck McGill on huippufirman osakas, joka on hiljattain jättänyt toimistonsa sähköallergian takia. Onko tämä allergia todellista vai kuviteltua jää hieman auki, mutta Chuck asuu isossa talossaan yksin ilman sähköä ja kaikkia sen tuomia mukavuuksia. Hän ei astu jalallakaan ovesta ulos, ja se onkin juuri Jimmy, joka tuo Chuckille välttämättömät elintarpeet ja päivittäiset sanomalehdet.

Veljekset lähentyvät hetkeksi ja ajautuvat tekemään työtäkin yhdessä, kunnes Chuckin halveksunta paljastuu Jimmylle. Hän katkaisee välinsä Chuckiin ja ykköskauden lopussa ilmeisesti aika lailla muuhunkin menneisyyteensä.

Ykköskaudella Jimmyn rinnalla nähdään jollakin tasolla orastava naissuhde veljen firmassa työskentelevään kollegaan, Kim Wexleriin (Rhea Seehorn). Kim joutuu tuon tuostakin lievään eturistiriitaan oman työpaikkansa ja Jimmyn välillä joutuessaan tasapainottelemaan lojaliteettinsa kanssa. Lakifirman pomona häärii Patrick Fabianin hyvin näyttelemä Howard Hamlin (silmänisku vanhalle L.A. Law -lakisarjalle). Hamlin hakee firmansa etua ja hän provosoituu Jimmyn provosoinneista, mutta hän myös osoittaa omaavansa lämpöä ja oikeudentuntoa, kun sitä kaivataan.

Nimihenkilön lisäksi sarjasta löytyy toinenkin Breaking Bad -tuttavuus. Hän on Albuquerquen oikeustalon vähäpuheinen portinvartija, joka hyppyyttää Jimmyä tuon tuostakin hakemaan itselleen lisätarroja, jotta parkkiportti aukeaisi. Breaking Badin katsojat muistavat vanhan miehen hyytävänä ammattilaisena, Mike Ehrmantrautina, jota Jonathan Banks tyypittelee ykstotisen oivallisesti.

Better Call Saul -sarjassa miehet eivät lyöttäydy varsinaisesti vielä kimppaan, mutta Jimmy käyttää Mikeä kuitenkin yhden tapauksensa selvittelyissä apuna. Miken omaa historiaa ja elämää uusi sarja alkaa avata ykköskauden puolivälin kieppeillä, kun ilmi tulee hänen entinen elämänsä poliisina. Miken poika on ollut myös poliisi, mutta kuollut jo aiemmin ammuskelussa. Mike yrittää pitää edes etäältä huolta miniästään ja lapsenlapsestaan.

Better Call Saul on äärimmäisen terävästi ja tunteikkaasti kirjoitettu sarja. Katsoja jännittää, odottaa kärsimättömästi, nauraa ja liikuttuu sen ääressä, ja se on melko paljon yhdeltä sarjalta. Sarjalta, jolta ei edes odottanut kummoisiakaan. Tuotanto- ja taustatiimista iso osa on ollut mukana jo Breaking Bad -sarjassa, joten yhteisen sävelen löytymiselle on ollut hyvät edellytykset. Itse konseptin luomisesta vastaavat Vince Gilligan ja Peter Gould. Sarjan ohjaajakaartissa on tuttuja nimiä myös Breaking Bad -sarjasta, mutta vaikka taiteellinen käskyttäjä jakkaralla vaihtuukin, on sarjan tarvaramerkiksi valittu muutamia yhtenäistäviä pointteja, jotta sen estetiikka ei horju, ja jotta se erottuu omakseen. Usein käytetään esimerkiksi poikkeuksellisen isoja kuvia myös dialogeissa, jolloin henkilöt sulautuvat osaksi haluttua maisemaa. Myös sekä näiden että muutamien muiden kuvien kamerapaikat ovat poikkeuksellisia bulkkituotantoon verrattuna. Hyvin paljon operoidaan myös niukahkossa valossa, jolla luodaan omanlaista psykologiaa ja kenties Jimmyn elämäntilanteen metaforaa.

Ja paras lopuksi. Saul Goodmania alias Jimmy McGilliä näyttelee armoitetulla tyylillään yhä Bob Odenkirk, joka on levittänyt kankkuaan myös tuottajanjakkaralle. Odenkirk teki suvereenin suupaltin ja virtuoosimaisen visertäjän aiemmasta Saul Goodmanistaan, ja nyt hän täydentää sekä roolihenkilönsä että oman näyttelijänlaatunsa kuvaa yhä muhevammaksi. Odenkirk on roolissaan yksinkertaisesti looginen ja uskottava mies. Hänen keinokraanastaan tulee kiihkeää virtaa ja siitä tulee hiljaisempaa tiputtelua ja siitä tulee hunajaa. Se virvoittaa, yhtä kaikki.

Parasta olisi, jos Breaking Bad -sarjaa ei olisi lainkaan, vaan olisi vain tämä sarja ilman mitään viittauksia ja vertailuja.

Neljä kautta, 40 episodia.

Chuck: Money is beside the point.
Jimmy: Money is the point!