Naapurini avaruudesta - The Neighbors

Kyyti on kovin kylmää televisioilmastossa, jos katsojaluvut, sponsoritulot tai mainostaalat alkavat huojua epävakaisina, sillä siitähän tässä lopulta on kysymys: bisneksestä. Ei taiteesta, ei tieteestä, ei viihteestä. Asiantunteva, originelli katsoja on vain vähäpätöinen ohikulkija isossa kuvassa.

Siksi usein käy niin, että jokin positiivisestikin yllättänyt ohjelma jää määrittelemättömälle tauolle eli sen tuotanto keskeytetään, ennen kuin se on edes saanut kunnolla ilmaa siipiensä alle. Ja, yhtä käsittämättömästi jokin yhdentekevä tosibimbo-tv -sarja tai uuvuttava saippua jatkaa yhdeksännelletoista tuotantokaudelleen ilman mukinoita.

Kun Lähiöunelmia sarjalle mietittiin Amerikassa parempaa lähetyspaikkaa, se päätettiin laittaa Modernin perheen perään ja samalla skipata siinä ollut The Neighbors -sarja (2012-14) huonommalle paikalle. Kyseinen The Neighbors -sarja on syntynyt Dan Fogelmanin aivoituksista. Fogelman tunnetaan aiemmalta uraltaan muun muassa Pixar/Disney -animaatioiden käsikirjoittajana (Bolt, Autot, Kaksin karkuteillä ym.). Fogelman kehitteli tätä sarjaa jo vuonna 2007 Fox-kanavalle nimellä 'My Fellow Zabvrovians', mutta käsikirjoittajien lakko esti pilotin kuvaukset silloin.

The Neighbors -sarja asettuu toki ilman muuta sitcom -sarjojen loputtomaan jatkumoon, mutta sen erityismauste on lievä scifi-ripaus. Siis hieman samalla tavalla kuin Ystäväni avaruudesta, Kolmas kivi auringosta tahi Alf -sarjoissa, sillä myös tässä sarjassa maapallolle saapuu ulkoavaruuden muukalaisia, tällä kertaa Zabvron-planeetalta, jotka suhtautuvat meihin maatiaisiin hieman alentuvasti mutta kuitenkin ystävällisesti.

Ja nyt planeetallemme on saapunut kerralla kokonainen kolonna muukalaisia, jotka harmikseen jäävät tänne jumiin. He asuttavat newjerseyläisen Hidden Hills -lähiön, jonne jää yksi talo tyhjilleen. Tähän taloon muuttaa pahaa-aavistamaton Weaverien perhe, kun tältä eksklusiiviselta alueelta vapautuu ensimmäinen asunto kymmeneen vuoteen. Vähitellen totuus naapureista selviää Weavereillekin, mutta peloistaan ja epäilyksistään huolimatta he kuitenkin jäävät asuinalueelle, ja ystävystyvät hiljalleen muukalaisten kanssa.

Weaverien perhe koostuu innokkaasta Marty-isästä (monessa sarjassa marinoitu Lenny Venito), vastahankaisemmasta ja epäluuloisesta Debbie-äidistä (Jami Gertz), myrtsinaamaisesta teinityttö Amberista (Clara Mamet) sekä pikkusisaruksista Max (uusimmissa Hämppis-leffoissa nuorta Peter Parkeria esittänyt Max Charles) ja Abby (Isabella Crovetti-Cramp).

Muukalaisia johtaa Larry Bird (Simon Templeman). Valkoihoisen Larryn vaimo (first lady) on tummaihoinen Jackie Joyner-Kersee (Toks Olagundoye). Heidän lapsinaan ovat aasialainen Reggie Jackson (Tim Jo) sekä hintelä Dick Butkus (Ian Patrick). Tällä ratkaisulla halutaan alleviivata muukalaisten maatietoisuutta: he tietävät kaiken kyllä maapallon väestöistä, mutta eivät käsitä täysin ydinperhedynamiikkaa. Aviopuolisot myös kutsuvat toisiaan selkeästi 'husband-wife' -termeillä. Syntyperäisenä brittinä Simon Templeman ääntää englantia kauniilla aksentilla, mikä tuo tietenkin lisähuumorinripauksen muukalaisten yritykseen sulautua väestöön. Huumoriin kuuluu myös se, että emigroituneet avaruudenasukit on nimetty tunnettujen urheilusankarien mukaan. Heidän joukossaan on myös muun muassa Kareem Abdul Jabbar, Dominique Wilkins, Johnny Unitas, Billie Jean King ja Mary Lou Retton.

Muukalaiset yrittävät toteuttaa joukkoonsulautumista myös pukeutumisellaan. Useinkin kaikilla on samaa väri- ja kuosimaailmaa myötäilevät asut yhtäaikaa yllään. Vaikka näillä alieneilla on maanasukkaita muistuttavat ulkomuodot, ovat ne vain ulkokuorta. Mikäli he intoutuvat aplodeeraamaan, lima lentää, ja heidän muotonsa muuttuu etäisesti vihreää kasvikuntaa muistuttavaksi olioksi.

On oikeastaan aika helppoa arvata, miksi tämä sarja tuli suhteellisen nopeasti tiensä päähän. Sen huumori ja koko ulkoinen asettelu on hieman vieraannuttavaa, koska siinä toimitaan koko ajan melko kömpelöllä ilmaisulla, eikä esimerkiksi perheenpää Larry ole kovin miellyttävä hahmo. Sarja ei ole sellaista virtaviivaista kerrontaa, joka etenisi harmittoman suoraviivaisesti. Huumori on välillä rautakangesta väännettyä ja lapiolla tarjoiltua ja -pim- yhtäkkiä joukkoon livahtaakin salakavala oivallus, terävä sivallus tai tajunnanräjäyttävä huumoripläjäys. The Neighbors tuntuukin olevan äkisti yksi kaikkien aikojen aliarvostetuimmista sarjoista. Sen katsominen on kyllä usein työlästä, mutta kuitenkin palkitsevaa. Tätä sarjaa ei erityisemmin odota kädet innosta hioten, mutta kun sitä rupeaa katsomaan, se koukuttaa ja viihdyttää. Sarja palkitsee kaksin käsin selkään läimäyttelemällä sitcomien ystävän. Tai; tämähän on aina makukysymys?

Sarjan maailmankuva on lopulta kylliksi vinksallaan, että se kiinnostaa. Kaiken töksähtelevyyden takaa paljastuu varsin briljantisti kirjoitettu ja näytelty tulkinta ulkopuolisuudesta ja sivullisuudesta. Jos ei ihan Albert Camus'n tapaan, niin zabvronialaiseen tapaan nyt kumminkin.

Jos sarjan pääosanesittäjät eivät niin huikean nimikuuluja olekaan, niin vierailijoiden joukossa on montakin eri aloilta tuttua naamaa. Vitsi on ehkä kulunut, mutta voihan sen ottaa kunnianosoituksen näyttämisenäkin, kun muiden muassa George Takei (Star Trek) ja Mark Hamill (Tähtien sodat) vetäisevät ulkoavaruuden roolit sarjassa. Heidän lisäkseen Naapurini avaruudesta -sarjassa käväisevät Stacy Keach (Amerikan ykkösperhe, Pako, Bored to Death ja miljoonat muut sarjat sekä elokuvat), Meredith Baxter, (Perhe on paras), tuottajaohjaaja Michael Bay, Judd Nelson (Hei, olen Susan -sarja mutta muistetaan jo kaukaan Breakfast Club -leffan jälkkäviisikosta), Rhea Perlman (Cheers, Helmi ja mitä niitä nyt onkaan), Alexander Chaplin (Spin City), Jerry Springer (The Jerry Springer Show, Talent USA ja missäpä hän ei olisi ollut?), Barbara Corcoran + Mark Cuban + Kevin O'Leary + Robert Herjavec (Leijonan luola USA) ja kymmenet, kymmenet muut.

Kaksi kautta, 44 episodia.

Larry Bird: Let's call the police.
Jackie Joyner-Kersee: Oh honey, they split up in the '80s. Now Sting's off doing his own thing.