Spy - Isä agenttina - Spy

Spy/Spy - Isä agenttina (2011-12) on sarja, joka hukkaa mahdollisuutensa jo alkumetreillä. Sarja ei oikein osaa päättää tyylilajiaan eikä fokustaan, ja se jää harhailemaan eri mahdollisuuksiensa väliin kykenemättä tekemään niistä synteesisoppaa.

Yhtäällä seurataan eronneen miehen odysseiaa oman, joskin hieman vastahankaisen sekä vastenmieleisen poikansa huoltajuudesta sekä sitten toisaalla samaisen miehen uraa salaisena agenttina. Näiden kahden välillä tasapainoilu olisi voinut johtaa huikeasti hullumpaankin lopputulokseen.

Sarjan avauksessa yksinhuoltajaisä Tim Elliot (vaikka miten monessa sitcom-liemessä lillunut sympaattinen Darren Boyd) kyllästyy vanhaan työhönsä ja irtisanoutuu siitä. Työkkäristä hän saa vinkin uudesta työpaikasta Westminsterissä. Vasta myöhemmin Tim huomaa joutuneensa värvätyksi MI5:een, brittien salaiseen palveluun.

Samaan aikaan Tim huoltaa poikaansa Marcusia (Jude Wright, ei mikään pitkä filmografia; mukana kuitenkin yhdessä episodissa Da Vinci's Demons -sarjaa, jossa esitti Leonardon kuvitteellista poikaa), joka ylenkatsoo ja halveksii avoimesti nynnyä isäänsä. Tavallaan juuri tämä aspekti jätetään sarjassa käyttämättä. 'Läheltä piti' -tilanteita ei juurikaan hyödynnetä eikä totuuden paljastuminen ole uhattuna.

Timin ex-vaimo Judith (Dolly Wells) seurustelee Marcusin hissukkamaisen opettajan Philip Quilin (Tom Goodman-Hill/Mark Heap, hämmentävä näyttelijän vaihto!) kanssa, mutta valmista ei siitäkään oikein tule. Soppaa Timin ympärillä hämmentää myös hänen ystävänsä Chris Pitt-Goddard (Mathew Baynton), josta ei aina tiedä kenen pussiin hän pelaa. Lopulta aina omaansa, silti.

Töissä Tim ihastuu työkaveriinsa Caitlin Banksiin (Rebekah Staton), mutta heidän romanssinsa ei oikein pääse täyteen kukkaan, osittain juuri osapuolista itsestään johtuen, mutta myös siksi, että Amerikan virka-apu, kauan kadoksissa ollut Marion Portis (Terence Maynard) ilmestyy paikalle ja kosii Caitlinia.

Sarjan tyylilaji on liioittelu ja naiivit tilanteet. Lähes kaikki hahmot on tyypitelty kliseisen övereiksi, ja se tekee sarjasta työlään katsottavan. Oikeastaan ainut syy, minkä takia tätä kuitenkin haluaa katsoa, on Timin pomoa, The Examiner'ia, näyttelevä Robert Lindsay. Siinä on mies paikallaan! Lindsay käyttää koko huikean keinokoppansa sisällön; hänen aksenttinsa, nyanssinsa, ilmeensä, taukonsa, intonaationsa ja kehonkielensä ovat täydellisessä balanssissa roolihahmon kanssa. Se on vedetty yli kuten muutkin, mutta Lindsayn käsissä se tehdään tyylikkäästi ja nautiskellen. Ja koska kyseessä on kuitenkin sivurooli, ei katsoja pääse kyllästymään hahmoon.

Lindsay on myös ollut monessa mukana, mutta tilannekomedian parissa hän kunnostautui pitkäikäisessä Minun perheeni (My Family, 2000-11) -sarjassa. Darren Boydin kupeella ovat päänahat muun muassa Hipit, Katen kontit, Ponille kyytiä ja Vikatikki -sarjoista; ei ehkä pääosista mutta mukanaolosta kuitenkin. Spy - Isä vakoojana -sarjassa hänen pitäisi laventaa näyttelemistään ja se ei kaikin ajoin aivan onnistu. Ylipäätään kakkoskausi on kuitenkin ensimmäistä parempi, mutta sen jälkeen sarja lopetettiin. Amerikassa suunniteltiin sarjan versioimista, mutta se ei ole ainakaan vielä toteutunut.

Kaksi kautta, 17 episodia (mukana viimeiseksi jäänyt jouluerikoinen).