Lähiöunelmia - Suburgatory

Sitcomiin luotetaan yhä, ja mikäpä siinä. Alle puolituntinen jakso istuu hyvin oman elämän käsikirjoitukseen, ja kun omaa elämää ei ole, voi aina pitää sarjamaratonin. Tällaisiin sessioihin yksin ja porukalla on nykymaailmassa todella loistavat mahdollisuudetkin.

Sitcomien eli tilannekomedioiden saralla kehitys kehittyi jo joitakin vuosikymmeniä sitten niin moniin suuntiin, että kovin paljon uutta ja omaperäistä ei enää voi keksiä. Ja perinteiset kysmykset: Miksi pyörä pitäisi keksiä uudestaan? Miksi korjata sitä, mikä ei ole rikki?

Ehkä siksi, että homo modernicus on jo nähnyt kaiken. Hänen kestokykynsä on kovin rajallinen. Hän äänestää kyllästyttyään ripeästi.

Lähiöunelmia/Suburgatory (2011-14) ei tosiaan tallaa uusia polkuja eikä vie katsojaansa sinne, minne kukaan ei ole vielä mennyt. Lähiöunelmia on monella tapaa kovin perinteinen sitcom ja jopa sen vanhinta laitaa edustava eli eräänlainen perhekomediasarja. Sarjan takana on Emily Kapnek, kolmasti Inkun päiväkirja -sarjasta Emmy-ehdokkuuden napsinut tekijänainen. (Lähiöunelmia ei sitten enää ehdokkuuksia ole niin kerännytkään...)

Sarja pohjautuu varsin karkeaan hyvä lähiö - paha kaupunki -asetelmaan, jota toki aletaan heti ensi jaksosta lähtien pilkkomaan. Yksinhuoltajaisä George Altman (Jeremy Sisto) päättää viedä teinityttärensä Tessan (Jane Levy) turvaan pahalta ja viettelevältä maailmalta löydettyään tyttärensä tavaroista kondomeja. Hiukan pölyinen lähtötilanne, siis. Tavarat pakataan New Yorkissa ja puretaan fiktiivisessä Chatswinin lähiössä.

Suomalainen nimi on tulkinnaltaan pelkästään postironinen, kun taas alkuperäinen 'Suburgatory' viittaa 'suburban' ja 'purgatory' -sanojen epäsäätyiseen liittoon ('esikaupunki/kiirastuli'). Sarjan tyyli on joka tapauksessa satiirinen.

Sarjan lähiö paljastuu paitsi fiktiiviseksi, niin myös erittäin karikatyyrimaiseksi. Sarjan ainoita, edes jollakin lailla inhimillisiä tunteita, vivahteita ja ihmisessä olevia erilaisia puolia omaavia sinänsä paperinohuita ihmisiä, edustavat George ja Tessa. Kaikki muut hahmot on sekä kirjoitettu että esittäjiensä toimesta myös luonnosteltu vain yhden ominaisuuden kliseekimpuiksi. Mutta tämänkin kanssa voi kyllä elää, jos alkaa seurata sarjaa.

Sarjan sanoma on varmaan se, että lähiöelämässä ei kaikki ole tervettä. Ei kovin kummoinen sanoma, mutta tätä varioimalla Lähiöunelmia sitten etenee. Ja, outoa kyllä, se etenee hyvinkin viihdyttävällä tavalla.

Kadun toisella puolella asuu Shayn perhe: sovitteleva, peliriippuvainen isä Fred (Chris Parnell, Saturday Night Live), topakka äiti Sheila (Ana Gasteyer, Saturday Night Live), hieman yksinkertainen mutta urheilun takia idoloitu poika Ryan (Parker Young) sekä hissukka hiirulityttö Lisa (Allie Grant, Weeds). Tessa ystävystyy aluksi periaatteen vuoksi kiusatun Lisan kanssa saatuaan uudessa koulussa opastajakseen hemmotellun ja kopean Dalia Roycen (Carly Chaikin), joka johtaa koulun kovissiipeä adjutantteineen. Dalian äiti Dallas (Cheryl Hines, Jäitä hattuun) on hieman pinnallinen hienostorouva, jonka elämä jää tyhjän päälle miehen jätettyä hänet. Dallas perustaa kristallikaupan ja antaa hieman epäselviä signaaleja Georgen suuntaan. Tessa pääsee osa-aikamyyjäksi Dallasin myymälään. Kakkoskaudella Tessa heilastelee Ryanin kanssa, mutta tämä muuttaa lopulta Floridaan opiskelemaan.

Lähiöelämän pariin Georgen aikanaan houkutteli hänen paras ystävänsä Noah Werner (Alan Tudyk), hammaslääkäri. Noah opastaa Georgea useissa jaksoissa sopeutumaan ja näkemään lähiön ytimeen. Noah jää itse kiinni suhteesta ja kokee avioeron

Tessan koulussa toimii koulun lehden toimittajana hieman nörtihkö Malik LeFrique (Maestro Harrell, Langalla), joka alkaa seurustella Lisan kanssa. Heidän suhteensa toimii perinteisellä on-off -asteikolla, mutta kolmoskauden päätteeksi he päätyvät lopulta naimisiin. Jonkinlainen koulun opinto-ohjaaja ja hieman neuvoton jokapaikan höylä on Mr. Wolfe (Rex Lee, Entourage), joka tulee homokaapista ulos Tessan innoittamana. Koulun oppilaat eivät saa paljon repliikkinäkyvyyttä, mutta varsin näyttävä bimbotrio kuitenkin on "the KKK" eli Dalian lähipiiri Kenzie, Katlin ja Kimantha (Kara Pacitto, Katelyn Pacitto ja Abbie Cobb).

Suhde isään ja tämän määräyksiin koettelee Tessaa siinä kuin elämä lähiössä ylipäätäänkin, mutta varsinainen hiertävä rakko varpaassa on hänen äitisuhteensa, jota kehitään hitaasti auki ja kehitellään muutenkin. Tällä elementillä on tarkoitus tuoda sarjaan syvyyttä ja muutakin kuin komediallista väriä. Tessan äiti Alex (Malin Åkerman) hylkää Tessan sarjan aikana toistamiseen. Jane Levy tekee Tessan roolistaan mukiinmenevän, niin hyvän kuin se nyt näistä aineksista on ylipäätään mahdollista tehdä.

Jeremy Sisto on päässyt näyttämään osaamistaan kovin erilaisissa sarjoissa jo aiemminkin. Georgen roolin hän tekee takuuvarmasti ja muhevasti. Hän on synnynnäinen George Altman. Pois on Kovan lain etsivän kovuus tai Mullan alla -sarjan Billyn epävakaus. Sisto tallustelee Georgen kauluspaidoissa kuin olisi ikänsä ollut täyspäisen miehen kirjoissa.

Loppujen lopuksi näistä kaikista, vaikka kuluneistakin, aineksista on syntynyt mukava sarja. Kolme kautta, 57 episodia.

Dalia: You think about that, biyatch.