Bored to Death

Jonathan Amesin luoma Bored to Death (2009-11) on hieman ongelmallinen sarja. Se ei välttämättä nappaa heti mukaansa, ja silloin kärsimätön nykykatsoja hylkää oitis sarjan siihen sen koommin koskaan palaamatta. Ellei sitten joku ala hehkuttaa "kulttisarjaa" sosiaalisessa mediassa, jolloin trendihaukan pitää päästä nopeasti mukaan puuterilumelle.

Bored to Death ei tosin ole välttämättä sarja, jota juuri kukaan hehkuttaisi. Vaikka aihetta kyllä on kotitarpeiksi.

Itsekin katsoin hajamielisesti pari ensimmäisen kauden episodia niistä isommin innostumatta. Palasin myöhemmin urakoimaan sarjan kokonaan alusta alkaen, ja yllättäin kokonaisuus alkoi pikkuhiljaa koukuttaa.

Jonathan Ames on ollut kirjoittamassa sarjan jokaikistä jaksoa, joten sitä voi pitää johdonmukaisena kokonaisuutena sekä täysiverisesti hänen käsialanaan. Tai. Vielä enemmänkin kuin käsialanaan, sillä päähenkilön nimi on Jonathan Ames. Amesin cv on vielä melko lyhyt, mutta varsin toimiva käyntikortti tämä Bored to Death -sarja on. Mielenkiintoista nähdä, pystyykö hän laajentamaan kirjoittajanlaatuaan tästä.

Sarjan päähenkilö on yhden kirjan kirjoittanut Jonathan Ames (Jason Schwartzman), joka kamppailee toisen kirjansa kanssa. Kun tyttöystävä jättää hänet, osuu lattialla olevasta kirjakasasta sattumalta Jonathanin käteen klassikkodekkari, Raymond Chandlerin romaani "Farewell, My Lovely". Tästä Jonathan saa idean ryhtyä sivutoimiseksi yksityisetsiväksi ja hän laittaa ilmoituksen Craiglist-sivustolle. Jonathan osoittautuu tässä toimessa varsin menestyksekkääksi, kun taas toisen kirjan kirjoittaminen kangertelee siinä määrin, että häneltä peritään ennakkokin takaisin.

Jonathan haikailee tyttöystävänsä perään, mutta ajankäyttö jakautuu dekkarihommien lisäksi kahden ystävän seuraan. Toinen on reilu kuusikymppinen, newyorkilaisen Edition-lehden nokkamies George Christopher, jota Ted Danson tyypittelee nautittavasti. George on asenteiltaan varsin liberaali ja muovautuva. Hän pössyttelee mielellään ja lähtee huolettoman impulsiivisesti mukaan kaikenlaisiin virityksiin seurauksia miettimättä. Sarjan edetessä George ajautuu lehdessään siinä määrin paitsioasemaan, että hän irtisanoutuu lopulta ja perustaa lähiruokaan pohjaavan ravintolan. George on eräänlainen isähahmo Jonathanille.

Jonathanin toinen kamu on täysin arjesta irtioleva Ray Hueston (Zach Galifianakis). Ray rakastaa kumppaniaan Leahia (Heather Burns), mutta ryhtyy sivusuhteeseen kahdeksankymppisen Belindan (Olympia Dukakis) kanssa. Ray haluaa kovasti lasta ja hän antaa spermaansa lesboparille, joka myy sitä luvatta eteenpäin toisille lesbopareille. Yksi näistä tuleekin raskaaksi, ja Ray pääsee tutustumaan vastuullisen isyyden iloihin (, joihin hänestä ei sitten kuitenkaan ole). Ray on sarjakuvapiirtäjä, joka luo itsensä oloisen supersankarin, Super-Rayn, jonka huimin voima on valtava penis. Sarjakuva nousee pieneksi hitiksi, ja Ray saa itselleen piskuisen fanijoukonkin, joka pukeutuu Super-Rayksi. Kuten välillä pukeutuu Ray itsekin.

Bored to Death etenee välillä melko mitäänsanomattomasti, ja sitten siinä on näitä huikeita irtiottoja, jotka tekevät sarjasta kiinnostavan. Tyttöystävän haikailun, dekkarihommien ja kirjoituskipujen lisäksi sarjan universumiin tulee mukaan toistuvia sivuhahmoja, toistuvia juonentynkiä ja Jonathanin oikean isän etsimistä. Isän löytyminen onkin yksi sarjan terävimpiä yksityiskohtia, joka tosin sittemmin vesitetään.

Sivuhenkilögalleria on paitsi rikas, niin myös varsin nimekäs. Georgen arkkivihollista Richard Antremia näyttelee taitavasti upea Oliver Platt (Viimeistä päivää). Mukana ovat myös esimerkiksi edellämainittu Oscar-voittaja Olympia Dukakis, David Rasche (Moukarimies), toinen Oscar-voittaja Mary Steenburgen, sarjajyrä Patton Oswalt, Bebe Neuwirth (Frasier/Terveydeksi), Kate Micucci (Isän tyttö, Rillit huurussa), Golden Globe -voittaja Stacy Keach (Pako), Oscar-voittaja F. Murray Abraham (Isänmaan puolesta), talk show -legenda Dick Cavett (Dick Cavett Show), kulttiohjaaja Jim Jarmusch, Romany Malco (Weeds), Casey Wilson (Happy Endings), Golden Globe -voittaja Kevin Bacon, Kristen Johnston (Kolmas kivi auringosta), Frank Wood (Flight of the Conchords), Rene Auberjonois (Boston Legal), Branka Katic (Näkemiin vaan, muru), Domenick Lombardozzi (Langalla), Josh Gad (Amerikan ykkösperhe), Brett Gelman (Ryhmäterapian tarpeessa) ja sarja luoja itse, Jonathan Ames pienessä Irwinin roolissaan.

Sarjan näyttelijäntyö on huomionarvoinen juttu. Ted Danson esimerkiksi edustaa laatuviinigenreä. Hänen nuoruudentyönsä tuntuvat olevan melko vaatimatonta kamaa, mutta vanhetessaan miehen sisuksista on löytynyt aivan huikeita kerroksia. Hänen näyttelemisensä on oivaltavaa ja nyanssirikasta tässä sarjassa. Pelkästään Dansonin takia tätä kannattaa katsoa, mutta toki Dansonia on viime vuosina nähty monessa muussakin sarjassa. Zach Galifianakiksen kiitollisen epäkiitollinen tehtävä on näytellä päähenkilön lievästi eksentristä kaveria. Näitä on nähty vuosikymmenten mittaan runsaasti ja Galifianakis tekee tämän roolinsa tyydyttävästi. Kuitenkin jää hieman tunne, että hahmon mehukkuus johtuu enemmän käsikirjoituksesta kuin esittäjästään.

Pääkolmikon heikoin lenkki on pääosanesittäjä Jason Schwartzman itse. Hän ei ole kovin monipuolinen näyttelijä aiempienkaan näyttöjen perusteella. Liekö rooleista vai habituksesta johtuvaa, mutta Schwartzman antaa itsestään hieman hyypiömäisen mielikuvan. Toisaalta Schwartzman kuuluu Wes Andersonin piiriin, joten kyllä kai hänessä omalaatuista talenttia on? Kolmoskaudella Jason Schwartzmanin olemus on tässäkin sarjassa kyllä siistitty.

Sarjan alkutekstijakso on varsin tyylikäs. Siinä leikitellään vanhan dekkarigenren musiikilla ja visuaalisilla teksteillä. Tunnari voittikin vuonna 2010 Emmyn. Tunnusbiisi on Jonathan Amesin ja Jason Schwartzmanin käsialaa, ja sen esittää Schwartzmanin Coconut Records -projekti.

Bored to Death -sarja keskeytettiin kolmen kauden jälkeen (24 episodia). On huhuttu mahdollisesta pitkästä tv-leffasta.

George: Hey, Jonathan told me that you are quite the ladies man nowadays.
Ray: That's right, I've been with two woman since Leigh left me. A drunk and an elf.