Terapian tarpeessa - Anger Management

Miehen puolikkaat -sarja sai kiusallisen käänteen vuoden 2011 alkupuolella, kun sen päätähti Charlie Sheen joutui vieroitushoitoon, jonka seurauksena hänet vieroitushoidettiin ulos myös Miehen puolikkaista. Makuasiat ovat makuasioita, mutta itse en tämän käänteen jälkeen enää innostunut tuosta komediasta. Joidenkin mukaan sarjan taso nousi metrikaupalla.

Sheenin ura on sisältänyt paljon kohokohtia ja käännöksiäkin. Sen alkupuolelle sopii kunniakkaita draamarooleja (kuten Platoon - nuoret sotilaat ja Wall Street - rahan ja vallan katu). Muutamaa vuotta myöhemmin Charlie Sheen nähtiin tyystin toisenlaisissa kehyksissä Abrahamsien hulvattomassa Hot Shots! - kaikkien elokuvien äiti -parodialeffassa.

2000-luvulla Sheen ahtautui pienempään ruutuun korvatessaan Michael J. Foxin Spin City -sitcomissa, ja tätä seurasikin sitten Miehen puolikkaat, jonka viimeiset episodit kasvattivat Sheenin tilipussia lähes kahdella miljoonalla taalalla per jakso. Ura oli huikeassa nosteessa, kunnes tapahtui mainittu -draaman kaaren kannalta ehkä välttämätönkin- mahalasku.

Erilaiset sekoilut ja hämmentävät lausunnot pitivät Charlie Sheeniä otsikoissa potkujen jälkeen. Vuonna 2012 alkoi sitten uusi komediasarja: Terapian tarpeessa/Anger Management (2012-14). Sarjan kehyskertomuksessa Charlie Sheenin esittämä terapeutti Charlie Goodson on entinen baseball-pelaaja, joka vihapäissään yrittää pelissä katkaista mailansa polveaan vasten sillä seurauksella, että polvi vahingoittuu ja peliura päättyy. Goodson päättää palata koulunpenkille ja oppia hallitsemaan omaa vihaansa opiskelemalla vihanhallintaterapeutiksi.

Charliella on kaitsettavanaan pari ryhmää. Toinen kokoontuu vankilassa, ja se muodostuu oranssihaalarisista linnakundeista. Toinen kokoontuu hänen omassa olohuoneessaan, ja siihen kuuluu vakiona neljä henkilöä: Lacey Patel (Noureen DeWulf) on varsin äkkipikainen nainen, joka kertoo ampuneensa entistä poikaystäväänsä haaroväliin, Patrick (Michael Arden) on passiivis-aggressiivinen vaatekauppias, jonka homoseksuaalisuutta käytetään myös roolityön rakentamisessa, Nolan Johnson (Derek Richardson) on saamattoman oloinen arvaamaton sekohörhö, jolla on lisäksi naisongelmia sekä Ed (Barry Corbin mainiosta Villi Pohjola -sarjasta), joka edustaa vanhempaa poliittisesti epäkorrektia äkäistä punaniskaa.

Charlie on eronnut, mutta hänen kodissaan asustaa vuoroviikoin teinitytär Sam Goodson (Daniela Bobadilla), ja sisään askeltaa luontevasti huomattavan usein myös ex-vaimo Jennifer Goodson (Shawnee Smith mukavasta Tohtori Becker -sitcomista). Perheellä menee yllättävän hyvin, ollakseen avioeroperhe.

Yhtälailla luontevasti talossa käy naapuri Michael (Michael Boatman) syömässä Charlien jääkaapista löytämiään ruokia ja turinoimassa isännän kanssa. Sean Healey (Brian Austin Green, mm. The Wedding Band -sarjasta) heilastelee ensin Charlien ex-vaimon kanssa, mikä aiheuttaa nokkapokkaa, mutta miehet ystävystyvät myöhemmin sarjan kuluessa.

Charlie käy terapiassa itsekin. Kate Wales -nimistä terapeuttia näyttelee Selma Blair. Charlie ja Kate solmivat terapiasuhteen lisäksi sopimuspohjaisen seksisuhteen vailla kaikkea sitoutumista ja ihastumista, ja Blair nähdäänkin säännöllisesti alusasusillaan vuoteessa Charlien kanssa. Sarjan puolivälissä Blair jätti sarjan hieman epäselvissä olosuhteissa. Hänen kerrottiin kyseenalaistaneen Sheenin työmoraalia ja saaneen siitä syystä potkut, mutta toisaalla Jay Lenon haastattelussa Sheen kertoi syynä olleen se, että sarjassa ei ole perimmiltään kysymys parisuhteesta, ja tällainen kuvio tekee Charlien hahmosta turhan laimean. Sarjaan piti saada lisää sähinää, joten Blair kirjoitettiin siksi ulos. Charlien elämään kirjoitettiin kuitenkin tilalle uusi psykologi Jordan Denby (Laura Bell Bundy).

Myös Charlien isäukko Martin Goodson nähdään muutamissa episodeissa. Tähän tuo oman kutkutuksensa se, että Martinia näyttelee Martin Sheen, Charlie Sheenin tosielämän isä. Sisäpiirivitsejä viljellään sivulauseissa, kuten kohtauksessa, jossa Martin imitoi Marlon Brandoa ja Charlie puolestaan vanhempaa Sheeniä Ilmestyskirja. Nyt -leffaroolista. Martin Sheen myös heittää eräässä repliissä, että ei hän sentään mikään presidentti ole (viittaus West Wing -rooliin).

Pieniä silmäniskuja katsojille löytyy muutenkin. Charlie heittää esimerkiksi Anger Management'issä eräässä episodissa yltään lähes ikonisen sini-valkoraitaisen  paitarumiluksensa, joka on tuttu Miehen puolikkaista. Parissa episodissa vierailee roolin heittämässä Sheenin oma ex-puoliso Denise Richards.

Itse en ole nähnyt Anger Management -sarjasta kuin sen ensimmäisen kauden, mutta sen perusteella kyse on hyväntuulisesta sitcomista joskin sisällöltään aika perustapauksesta. Sarja on vanhanaikaisella tavalla valmiiksinaurettu eikä se sisällä mitään erikoista sisäänrakennettua agendaa tahi tendenssiä. Toisaalta, eräässä haastattelussa Charlie Sheen on itse manifestoinut sarjansa juurikin tällaiseksi hauskuuttamaan tarkoitetuksi sarjaksi vailla erityisiä piilomerkityksiä tahi älyllistä twistiä. Sarjassa on kosolti hyviä hahmoja ja tilanteita ja hauskoja repliikkejä. Sellaisiakin sarjoja tarvitaan tällä postmodernisen ironisella vuosisadalla.

Mikä parasta, sarja osoittaa sen, että Charlie Sheen ei ole tullut urallaan tiensä päähän. Hän replikoi nyansseja käyttäen ja osoittaa komediantekemisessään hyvää ajoituksentajua. Sheen on kuin kotonaan sarjassa ja hänen työskentelyään on mukava seurata.

Anger Management -sarjaa on tehty kaksi kautta, mutta episodien määrä on sitäkin huikeampi: 100 jaksoa (10 + 90). Tekijöillä oli erikoinen sopimus: jos 10 ensimmäistä episodia saavuttavat riittävän katsojamäärän, tehdään sarjaan automaattisesti 90 lisäjaksoa. Liukuhihnaepäilys on ilmeinen, etenkin kun kuvaustahti on kaksi episodia/viikko?