Itse asiassa; erityisemmin etsimättä mieleen tulee toinen ohjelma, jossa oli neljän kaveruksen muodostama bändi ja liuta höpsöjä tarinoita. The Monkees -bändi reväistiin kasaan hakuammunnalla, ja sen ympärille kasattiin samanniminen tv-sarja, jossa pojat toilailivat mitä kummallisimmissa ja lapsellisimmissa tilanteissa, mutta se mitä katsoja koko ajan odotti, olivat ne rullaavat hittibiisit.
The Wedding Band sijoittuu ympäripyöreälle komediadraama-osastolle. Päätarkoitus on viihdyttää, hiukan naurattaakin ja sitten puhua ne pakolliset syvälliset viimeistään ennen lopputekstejä.
Sarjan bändi on miesnelikon unelma, jolla ei kuitenkaan ole selkeää funktiota. He pääsevät ohjelmatoimiston listoille soittamaan erilaisissa juhlatilaisuuksissa, joista hääjuhlat muodostavat tietysti ison osan. Bändin ohjelmisto koostuu näin ollen erilaisista cover-vedoista. Bändi pukeutuu aina hauskasti tilaisuuden hengen mukaisesti.
Bändin laulusolisti on Tommy (Brian Austin Green), joka on naistennaurattaja ja ikuinen kypsymätön poikamies. Kitaran varressa on perheellinen Eddie Wilson (Peter Campor), jonka vaimon Ingridin (Kathryn Fiore) poliisiapua tarvitaan muutamaan otteeseen. Rumpusetin takana istuu Barry Wilson (Derek Miller), porukan lapsenomaisin hahmo. Bassoa ja koskettimia soittaa ammattilaistenkin kanssa musisoinut Stevie (Harold Perrineau).
Oikeastaan poikkeuksetta kaikki biisit, joita sarjassa soitetaan, rullaavat täysillä ja laittavat jalan naputtamaan. Niihin on puhallettu letkeyttä ja positiivisuutta, joka henkii kotikatsomoon saakka. Mutta ehkä balanssi muun materiaalin kanssa oli kallellaan, koska sarja keskeytettiin ensimmäisen tuotantokauden kymmenen episodin jälkeen. Sanailu on usein tyydyttävää, mutta sillä ei voi täyttää ohjelma-aikaa. Lisäksi iso osa näyttelijöistä on lopulta aika karismatonta porukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti