Ryhmäterapian tarpeessa - Go On

Television historia tuntee useammankin yhden onnistumisen ihmeen. Tekijät tekevät yhden napakympin ja yrittävät sitten toistaa menestyksensä siinä kuitenkaan enää onnistumatta. Koska onnistuminen on monen tekijän summa ja lopulta sattumankin kauppaa, niin reseptin uusiminen puhumattakaan vanhaan kierrättämisestä ei vain onnistu.

Näyttelijät ovat tässä rotaatiossa tuulisimmassa asemassa, koska he ovat helposti korvattavissa.

Frendit (1994-2004) oli aikansa huippusuosittu ja jäljiteltykin tuote, mutta erityisesti sen miestähdillä on ollut vaikeuksia löytää sarjan jälkeistä elämää. Pitkäsiima on epäilemättä kuitenkin ollut ahkeraan virumassa sekä television että elokuvan altaissa.

Matthew Perryn kohdalla näitä osui ja upposi -projekteja ei ole juuri Frendien jälkeen ollut. Enemmänkin upposi-tyyppisiä. Studio 60:n takana oli huipputekijä Aaron Sorkin, ja se kesti vain yhden kauden. Mr. Sunshine samoin mutta vielä vähemmin episodein.

Muutaman jakson vierailu Good Wife -sarjassa, ja taas omaa komediaa yrittämään. Vuoroon tuli Ryhmäterapian tarpeessa/Go On (2012-13). Taas syntyi yhden sesongin tuote, jonka jäljiltä ruoho ei enää kasva.

Nyt ei olisi kannattanut kuitenkaan hötkyilllä lopettamispäätöksen kanssa liian aikaiseen, sillä Ryhmäterapian tarpeessa on aidosti hauska sitcom. Se ei tuo varsinaisesti mitään ihmeellistä uutta tähän lajityyppiin, eikä sarjan tarinoissa mennä sen syvemmälle ihmismielen syövereihin, mutta monet repliikit ja ennen kaikkea rankalla kädellä tyypitellyt sivuhahmot ovat hauskoja.

Sarjan päähenkilö on Matthew Perryn esittämä tuore leskimies ja radiopersoona Ryan King. Sarja on itse asiassa kirjoitettu Perry silmällä pitäen, mutta ei sarja varsinaisesti kostu mitään erityistä juuri hänen näyttelemisestään. Mikään virtuoosi Perry ei ole, vaan rooliin voisi kuvitella melkein kenet tahansa muunkin näyttelijän. Todennäköisesti joku notkeampi näyttelijä jopa olisi saanut osasta nasevampaa irti?

Ryan King yrittää päästä jaloilleen auto-onnettomuudessa menehtyneen vaimonsa kuolemen tuomasta järkytyksestä ja muutoksesta, ja tästä syystä hän liittyy hieman vastentahtoisesti ja skeptisesti tukiryhmään. Kuollut mutta silkoinen vaimo Janiekin (Christine Woods) näyttäytyy tuolloin tällöin Ryanille, mutta parhaimmat roolit on kirjoitettu ryhmän friikeille.

Lauren Bennett (Laura Benanti) vetää ryhmää, mutta sarjan kuluessa paljastuu, että mikään täysipäinen ja täysin virallinen terapeutti hän ei ole. Ryhmän jäseninä on lesbolainen syyttäjä Anne (Julie White), joka iskee huomioillaan ja yrittää saada vihaansa hallintaan, nukutuslääkäri Yolanda (Suzy Nakamura), jonka sulhanen on jättänyt, Owen (Tyler James Williams), jonka veli makaa koomassa, aivan outo Mr. K (Brett Gelman), joka hillittömyydellään useinkin varastaa shown, Sonia (Sarah Barker), joka suree kuollutta kissaansa, Fausta (Tonita Castro), jonka isä ja veli ovat kuolleet, Danny (Seth Morris), jonka vaimo on saanut lapsen toisen miehen kanssa sekä sokea George (Bill Cobbs). Kaikki terapoivat kaikkia.

Ryhmän lisäksi sarjassa nähdään muun muassa Ryanin työkavereita, joista tärkein on hänen pomonsa ja ystävänsä Steven (John Cho) sekä Ryanin assistentti Carrie (Allison Miller). Ryanin feminiininen puoli saa Carriesta tyttökaverin, mutta heidän välillään on muunkinlaista kipinää. Lopulta Carrie eroaa työstään, jotta he voivat kehittää suhdettaan.

Väkeä siis riittää moneen lähtöön, mutta kaikille löytyy funktionsa, ja sarja onkin varsin tasalaatuinen pyrskäyttelijä. Se poukkoilee monenlaisen huumorin hetteiköissä, mutta osuu usein maaliin. Naurattamista naurattamisen itsensä -ei ajatusten- vuoksi, mutta mitä siitä.

No, tämä ei siis riittänyt tuottajille, joten nähtäväksi jää, saako Matthew Perrykään enää yhtään uutta elämää. 22 episodia tätä lystiä.