Amerikan ykkösperhe - 1600 Penn

 Amerikan presidentti oli hahmona jonkinlainen koskematon tabu pitkään esittävässä viihdeteollisuudessa. Hänet nähtiin korkeintaan viitteellisenä tahi sitten pönöttävänä, historiallisena patsaana. Sittemmin suhtautuminen on muuttunut, ja presidenttiyttä on pöllytetty sekä instituutiona että yksittäisenä hahmona. On nähty komediallista presidenttielokuvaa (Dave, 1993) presidentin rakastuvan (Amerikan presidentti, 1995) ja presidentin taistelevan niin terroristeja (Air Force One, 1997) kuin avaruuden örkkejäkin (Independence Day, 1996) vastaan. Maailman vaikutusvaltaisin virka.

Televisiossa presidenttiä on nähty taustalla ja vähitellen myös toimijana. Tunnettuja tv-presidenttejä on ollut esimerkiksi West Wingissä (1999-2006), Rouva presidentissä (2005-06) ja 24:ssa (2001-2010). Monella tapaa fiktiivisiä presidenttejä, mutta myös edelläkävijöitä sekä rotunsa että sukupuolensa puolesta.

Varapresidentiltä vietiin vähäisinkin arvokkuus Rouva varapresidentti (2012-) -sarjassa ja komedialliseen lokeroon solahtaa tämä Amerikan ykkösperhe/1600 Penn (2012-13) -sitcomkin. Tosin tässä presidentti-intituutio on vain kulissi muutamiin asemasta kumpuaviin nauruihin, muulla tavoin virka ei ole oleellinen tässä sarjassa.

Itse asiassa, presidentti Dale Gilchrist (Bill Pullman) ei ole tämän sarjan keskiössä (kuten ei muuten ollut Jed Bartletkaan alunperin West Wingissä). Sarja on tehty presidentin tunarimaista vanhinta lasta Skipiä näyttelevää Josh Gadia varten. Tai vielä enemmän: Gad on itse ollut luomassa Amerikan ykkösperhettä omia koomisia pyrkimyksiään varten.

Skipin rooli dominoi ruutua. Hän ei tarjoa mitään hienovaraisen näyttelemisen juhlaa, vaan edustaa lähinnä äänekästä ja alleviivaavaa norsu posliinikaupassa koulukuntaa. Katsoja tuntee jatkuvaa nolostumisen tarvetta Skipin hahmon ollessa näkösällä.

Sarjan muut hahmot ovat Josh Gadille alisteisia. Dharma ja Greg -sarjassa pätevöitynyt Jenna Elfman tekee sarjassa presidentin uuden puolison roolin, mutta ei pääse siinä erityisesti loistamaan. Hieman enemmän näyteltävää on Skipin siskolla Beccalla (Martha MacIsaac), joka törmää yllätysraskauden tuomiin käänteisiin. Skip ei helpota tilannetta möläyttäessään faktat pöytään suoraan uutistoimittajien surraavien kameroiden edessä.

Beccan entinen salapoikaystävä on Valkoisen talon lehdistösihteeri Marshall Malloy, jonka roolin Andre Holland tekee miellyttävästi ja hyvin. Pelkkä pistäytyjä hänkin tosin on Josh Gad -showssa.

Sarjasta puuttuu naururaita ja muutenkin se on kuvattu kolmen sijasta yhden kameran tekniikalla. Huumoria ei ole kuitenkaan kovin vaikea oivaltaa, koska se pitkälti perustuu Skipin tölmäilyyn ja kiusallisiin tilanteisiin. Jos sarja ei suorastaan ulvota naurusta, niin hyvällä tuulella se kyllä pitää päihittäen menollaan monenkin bulkkitavaran.

Tuotantoyhtiötä Amerikan ykkösperhe ei kuitenkaan pitänyt riittävän hyvällä tuulella, vaan sarja keskeytettiin 13 episodin jälkeen. Kiinnostavaa kyllä sarjassa ehti vilahtaa useampikin tuttu naama, kuten Tim Bagley (Isän suusta ym.), Bruce Campbell (Burn Notice), Henry Winkler (Onnen päivät), Larry King (Larry King Live), Jay Leno (The Tonight Show with Jay Leno), Rene Auberjonois (Boston Legal) tai Stacy Keach, joka kohautti nuorena ja lupaavanlahjakkaana Kuuma ryhmä (1972) -leffassa ja päätyi Pako-sarjan vankilanjohtajaksi ja tunnetaan nyt Lentsikat-animaation (2013) Skipper-koneen äänenä.

Eräänlainen ympyrä sulkeutui, kun presidenttiä esittävä Bill Pulman pääsi sarjan myötä uudelleen virkapuvun sisään. Hän oli juuri alussa mainittu avaruuden alieneita vastaan kamppaileva presidentti Independence Day -elokuvassa. Paremmin hänet tietenkin muistetaan Ilkka Järvi-Laturin unilääkkeeksikin tarjotusta kulttituotannosta Historiaa tehdään öisin (1999).