Boss

Kun Yle alkoi 1994 esittää Frasier-sitcomia, se ei aivan heti herättänyt huomiota, mutta suusta suuhun menetelmällä (mitenpä muutenkaan 1900-luvulla?) sana lähti kiertämään: tässäpä hauska, oivaltava, letkautteleva ja snobismiin päin kallellaan oleva sarja. Noin pitkään sessioon mahtuu toki heikompiakin jaksoja, mutta yleisesti ottaen Frasier piti sen, minkä aluksi lupasikin.

Kiinnostavaa on myös se, että Frasier oli spin-off -sarja Terveydeksi/Cheers-sitcomista. Sarjan nimiosassa ollut Kelsey Grammer jäi sarjan maineen vangiksi. On hieman hankala tehdä yhtä hyvää, kun ainekset ovat kuitenkin erilaiset. Perskooppi pystyyn -tyyppiset hymyn tappavat hupailut eivät voi kuin vahingoittaa tekijänsä mainetta.

Takaisin ruutuun oli viihdyttävä perussitcom vailla nerokkuuden kosketusta, eikä sitä sitten siedetty yhtä kautta enempää. 2011 Grammer kipusi takaksin satulaan, kun sarja Boss (2011-12) alkoi.

Tässä sarjassa Kelsey Grasmmerilla on rooli, jossa ei oikeastaan voi epäonnistua. Roistonroolit ovat aina herkullisempaa materiaalia tekijälleen kuin siloposket hyväntekijät. Näin tässäkin. Grammer saa juonitella ja synkistellä koko arsenaalillaan ja varmasti hän nauttii roolin tekemisestä.

Kelsey Grammer esittää Bossissa Chicagon pormestaria Tom Kanea. Heti ensimmäisessä episodissa paljastetaan (vain katsojalle), että Kane sairastaa rappeuttavaa Lewyn kappale -tautia, joka tulee dementoimaan pormestarin lähitulevaisuudessa. Kane ei paljasta asian laitaa edes lähimmäisilleen, vaan jatkaa virassaan itsepintaisesti.

Sarjan luoja Farhad Safinia on Shakespearinsa lukenut. Valta paitsi turmelee, niin se turmelee ehdottomasti. Päämäärien edessä olevat esteet raivataan häikäilemättömästi, olivatpa ne koneiston osia, ihmissuhteita tahi omaa perhettä. Ihmiset ovat vaihdettavissa, kunhan oma tontti pysyy koskemattomana. Safinian plakkarissa tätä ennen on ainoastaan Mel Gibson mayaleffa Apocalypto, jota hän oli kirjoittamassa ja tuottamassa. Boss on tähän kokemukseen nähden aika valmis tuote.

Tom Kane on avioliitossa Meredithin (Connie Nielsen) kanssa, mutta kyse on enemmänkin kulissiavioliitosta kuin mistään muusta. Kumpikin elää omaa elämäänsä, ja he näyttäytyvät vain julkisuudessa yhdessä. Pariskunnalla on myös aikuinen Emma-tytär (Hannah Ware), joka hylätty ulos perheen kuvioista jo vuosia sitten huumeriippuvuuden vuoksi. Isä yrittää lähestyä tytärtään uudelleen, mutta nytkin hän käyttää tytärtään poliittisesta ahdingosta selviytymiseen. Emma kiinnittyy slummialueella asuvaan huumevälittäjään Dariukseen (Rotimi).

Perhettään läheisempiä Kanelle ovat hänen avustajansa Ezra Stone (Martin Donovan) ja Kitty O'Neill (Kathleen Robertson), jotka juonivat yötä päivää ja omankin kroppansa likoon laittaen Kanen asioita. Välillä toki pelataan hieman muihinkin pusseihin, koska lojaaliuus on ostettavissa erilaisilla valuutoilla. Kunnian ja ylevien aatteiden takia politiikkaa ei tehdä.

Kanen virkapalli heiluu. Yksi uhkaaja on Kanen oma suojatti Ben Zajac (Jeff Hephner), joka vaihtaa pyrkimyksiään opportunistisesti ja käy mielellään hameenhelmoja pöllyttämässä. Hephner on tässä toimessaan uskottava, mutta paljon hienomman roolikuvan hän loi mukavassa Easy Money -sarjassa. Hephneriä on nähty myös sarjassa Chicago Fire.

Kanen ja kaupungin kaikkinaisen mädännäisyyden paljastusurakkaa hoitaa Sam Miller (Troy Garity), joka on poliittinen toimittaja The Sentinel -lehdessä.

Sarjassa on lisäksi iso henkilögalleria ytimen ulkopuolella. Kaikki ovat enemmän tahi vähemmän pelinappuloita tai sitten pelaajia. Edes henki ei ole arvossaan. Lukuisten sivuosien joukosta silmä bongaa esimerkiksi Hill Street Blues -veteraanin Daniel J. Travantin. Ohjaajan pallilla sarjassa istuivat muiden muassa Mario Van Peebles, Gus Van Sant ja Lesli Linka Glatter.

Sarjaa tehtiin kaapelille, ja kaapelien tapaan väkivalta sattuu ja alastomuutta näytetään, millä saadaan aina omanlaista raflaavuutta sarjaan. Katsojia tämä ei kuitenkaan napannut, vaikka Boss oli  myös ehdolla Golden Globe -skaboissa ja Kelsey Grammer veikin oman pystinsä takan reunalle. Toisen kauden jälkeen sarja on pysäytetty (18 episodia). Suurin syy siihen oli varmaan se, että sarjassa ei ole käytännössä ketään miellyttävää henkilöä, vaan kaikilla on omat salaisuutensa ja itsekkäät ambitionsa.