Viidenkympin villitys - Men of a Certain Age

Stand up -uralta on moni ponnistanut omaan sitcomiin television puolelle, ja on se varmasti egoa hivelevää saadakin oma nimikkoshow. Usein kuitenkin ruudussa käy nopeasti ilmi, että nämä lavalla terävät verbaalivirtuoosit eivät välttämättä ole kovinkaan kummoisia näyttelijöitä. Ennemminkin mieleen tulee puukapula, jota voi halutessaan heitellä koiran kanssa kuin elastinen moniosaaja.

Hakematta mieleen nousee esimerkiksi Tim Allen (Koti kuntoon), Jerry Seinfeld (Seinfeld) ja Kevin James (Kellarin  kunkku). Niin ja tietenkin Ray Romano. Ray Romanolla oli vastaansanomattomasti nimetty sarjansa Kaikki rakastavat Raymondia, jossa hän käytti tasan kahta ilmettä. Toisessa suu oli auki ja toisessa kiinni. I rest my case.

Enemmän tai vähemmän notkeasta näyttelijäilmaisusta huolimatta tahi sen takia ovat kaikki kuitenkin tehneet sarjojaan pitkään, ja uratkin ovat jatkuneet monin tavoin sarjojen jo kadottua horisontin tuolle puolen.

Ray Romano oli itsekin kehittelemässä itselleen hieman toisentyyppistä sarjaa, kun Viidenkympin villitys/Men of a Certain Age (2009-11) käynnistettiin. Sarjan perusvire ja tempo on rakennettu perin erilaiseksi kuin Kaikki rakastavat Raymondissa asia oli. Kyse on kolmevarttisesta draamakomediasta, josta puuttuu väkisinnaurattamisen aspekti. Ja naururaita.

Näitä on toisaalta viime vuosina nähty tuhkatiheään, joten jos käsikirjoitus ei ole ehdottoman skarppi, pitää katsojan kuitenkin pitää sen hahmoista. Vaikka ikä on tehnyt tehtävänsä myös Ray Romanon suhteen, ei hän itse vieläkään käy oikein metodinäyttelijän prototyypistä. Sama hapahko ilme viipyilee kasvoilla kuin ennenkin, mutta ehkäpä ääneen on tullut uusia sävyjä?

Romanon hahmo ja sarjan keskushenkilö on Joe Tranelli, joka omistaa juhlatarvikeliikkeen, vaikka unelmissa on aikanaan siintänyt golfammattilaisen viheriöt. Joe on piirusteltu hieman neuroottiseksi (tottakai!) ja eronneeksi (tuplatottakai!). Lisäksi hänellä on addiktio, joka suuntautuu pelaamiseen (triplatottakai!).

Rinnalleen Romano on saanut pätevää porukkaa, sillä sarjan keskiössä olevan kolmikon täydentävät enemmän kuin hyvin kaksi Joen kaveria. Andre Braugherin näyttelemä Owen Thoreau Jr. on autokauppias. Pahaksi onneksi hän on saanut tämän Chevrolet-liikkeen isältään (Richard Gant, mm. Deadwood) perinnöksi, ja isä puolestaan ei malta pitää näppejään erossa liikkeen naruista. Isän entinen NBA-ura ja yhteydet automaailman myyntiverkostoihin ovat lähes ylivoimainen este pojan itsenäistyä. Braugher näyttelee hienosti paljonpuhuvilla ilmeillään ja kehonkielellään. Owen on naimissa Melissan kanssa, jota näyttelee Oikeus ja kohtuus -lakisarjasta tuttu LisaGay Hamilton.

Kolmas lenkki on Scott Bakulan hahmottelema Terry Elliot, työtön ja ikuisesti itseään etsivä näyttelijä, joka saa töitä Owenin autokaupan myyjänä. Terry on työstetty sympaattiseksi mieheksi, eikä voi kuin hämmästellä, miksei onni voisi potkaista tätä kaveria.

Kaverukset ovat tunteneet toisensa jo collegesta lähtien, mutta kuten sarjan nimestäkin voi päätellä, tietty rajapyykki elämässä lähestyy ja on aika vilkaista taaksepäin: mitä kuvittelin ja mitä tästä sitten tuli? Jos ei omaperäisiä, niin taatusti päteviä huomioita sarja tästä teemasta tekee. Usein miehet jutustelevat asioistaan yhteisen lounaspöydän äärellä.

Anekdootin mukaan Owenin hahmo on alunperin kirjoitettu Wendell Piercelle, mutta hän valitsi Tremen! Andre Braugher on kyllä aivan roolinsa mittainen Viidenkympin villityksessä. Jotakin miehen näyttelijänlaadusta kertoo se, että hän tekee varsin toimivan roolin taffina kapteeni Chaplinina actionsarjassa Last Resort. Toki ura on pitkä ylimalkaan, ja sen kruununa on sarja Homicide - Pelon kadut.

Trekkarit muistavat Scott Bakulan ainakin sarjasta Star Trek: Enterprise, ja muut ehkäpä Aikahyppy-sarjasta, mutta myös lukemattomista lyhyemmistä kiinnityksistä.

Ray Romanon viimeaikaiset näytöt ovat animaatioiden parista sekä Samaa sukua -perhesaagasta.

Viidenkympin villitys ei kuitenkaan kestänyt kahta kautta pidempään (22 episodia).

Joe: So if I got an issue with my, um, balls, she's okay hearing about that?

Terry: Do you have an issue with your balls?

Joe: I kinda do, yeah.