Rizzoli & Isles

Kauas on tultu sitten viisikymmenluvun päivien, kun television etsivät olivat tukevia, keski-ikäisiä miehenjässiköitä, jotka repliikkejään töksäyttäen ratkoivat puolessa tunnissa mustavalkoisia rikoksia. Jo vuosia sitten on sulavapuheinen ja terävä naistutkija uinut tähän rooliin sisään. Noussut ei vain merkittäväksi vaan oleelliseksi tekijäksi. Etsiväpareina heitä on nähty jo Hill Street Bluesin päivinä ja nyttemmin on ruudun vakiokamaa se, että nainen on aktiivinen toimija, ryhmänsä pomo ja piiskuri: Bones, Mentalisti, Takaa-ajajat mitä näitä on...

Rizzoli & Isles (2010-) istuu tähän genreen kuin nakutettu. Sen nimiosissa on rikostutkija Jane Rizzoli (Angie Harmon) sekä kuolemansyytutkija Maura Isles (Sasha Alexander). Hahmot on luonut dekkarikirjailija Tess Gerritsen omiin tarpeisiinsa, mutta sarjassa ne pakon sanelemana joutuvat elämään omaa elämäänsä, vaikka aihioita on kirjoista otettukin.

Eräällä lailla juuri tarinat ovat sarjan heikointa antia, koska ne tuppaavat olla epätasalaatuisia, pahimmillaan perushöttöä epäuskottavine käänteineen ja kaurapuuroratkaisuineen. Parhaimmillaan episodit ovat hyvinkin kiinnostavia omassa genressään. Gerritsenin kirjatkaan kun eivät huippumutkikkaita ole.

Sarjan ansiot lepäävät kuitenkin pikemminkin näyttelijöiden kuin käsikirjoittajien harteilla. Erityisesti Rizzolia näyttelevä Angie Harmon on erinomainen. Hän on sarjan ehdoton dynamo käheine äänineen ja energisine reaktioineen. Hahmosta tulee väkisin hieman epäuskottavakin, kun sille kirjoitetaan tempoilua suuntaan jos toiseen, mutta fiktiosta tässä on ylimalkaan kysymys ja silloin todellisuuden ja uskottavuuden lainalaisuuksia on lupa venyttää dramaturgian ehdoilla. Harmonilla on toisaalta pokkaa näytellä vakavasti otettavaa rikostutkijaa, jolta roikkuu vessapaperihäntä paidanhelmasta.

Isles on sitten rajoittuneempi hahmo näyteltäväksi. Hänet on kirjoitettu yksitotiseksi tosikoksi, jolta puuttuu tajua sosiaalisista tilanteista ja tätä kautta kirjoittajat sitten repivät episodi episodin jälkeen huumoria. Näitä hahmoja on nähty ennenkin suoraan sitcomiin kirjoitettuina ja toisinaan sitten draamaankin. Isles on ammatissaan (tietenkin!) huippupätevä ja tunnollinen. Ilmeisesti hektisyydestä ei ole hänen salissaan tietoakaan, vaikka Bostonissa ollaankin.

 Sarjassa on peruspätevä miehitys muissakin säännöllisissä rooleissa. Rizzolin entistä työparia etsivien vanhempaa valtiomiestä Vincent Walter Korsakia näyttelee miellyttävästi Bruce McGill. Rizzolin nykyinen työpari on nopeanäppinen tietokonenörtti Barold Frost (Lee Thompson Young), joka ei kestä katsoa ruumiita. Näillä kahdella miehellä on aluksi erimielisyytensä, mutta suhteet lähenevät sarjan edetessä.

Omanlaistaan nepotismia on se, että poliisiasemalla työskentelee myös Rizzolin äiti Angela, jota esittää Sopranos-sarjastakin muistettava Lorraine Bracco. Mamma työskentelee tarjoilijana poliisiaseman kuppilassa ja jakelee sieltä käsin elämänkokemustaan. Myös Rizzolin nuorempi veli Francesco Jr. (Jordan Bridges) on poliisi, mutta virkapukuinen ja tunteekin tästä jonkinlaista alemmuudentunnetta etsiväsiskoaan kohtaan.

Myös Rizzolien isäukko Francesco "Frank" Rizzoli, Sr (Chazz Plminteri) sekä perheen musta lammas, pikkuveli Thomas "Tommy" Rizzoli (Colin Egglesfield) suorittavat sarjan kuluessa entreeitä. Frank Senior on putkifirma 'Rizzoli and Sons' nokkamies eikä poikia siis itse asiassa firmassa näy. Frank on myös eronnut Angelasta ja haluaisi mitätöidä vanhan liiton, jotta pääsisi katolisena uusiin naimisiin. Tommy puolestaan on lusinut vankilassa.

Myös Mauran perhetaustaa valotetaan sarjassa. Jacqueline Bisset näyttelee Mauran adoptioäitiä Constance Islesia. Mauran biologiseksi isäksi paljastuu Patrick "Paddy" Doyle (John Doman, Langalla-sarjan Rawls), joka on rikollispomo, mutta on seurannut salaa pikkutyttärensä elämänvaiheita ja paljastaa itsensä myöhemmin aikuiselle Mauralle. Väijytystilanteessa Rizzoli ampuu Doylen ja sepä aiheuttaa naisten välille juopaa, jonka selvittelyyn menee parikin episodia.

Tähän asti on työstetty jo viidettä tuotantokautta (52 episodia).

Sarjassa on nähty myös mielenkiintoisia vierailjoita kuten Alan Rachins (L.A. Law, Dharma & Greg), Amaury Nolasco (Pako, Takaa-ajajat, Work It), Ed Begley Jr., Donnie Wahlberg (Blue Bloods, Taistelutoverit), Lolita Davidovich ja Peter Bogdanovich.

Rizzoli: You know people laugh at you behind your back!

Isles: Really? Well, they call you a bitch behind yours!