Perhesitcom on huumorisarjojen vankka perusta. Aika lailla siltä pohjalta lähdettiin Amerikassa liikkeelle ja juuri samaisilla sarjoilla meidät opetettiin Suomessakin tavoille. Beaver, Isä tietää kaiken, Dick van Dyke Show, Kolme poikaani, Tyttö tuli taloon ja niin edelleen. Klassikkosarjoja kaikki tyynni.
Ja kun luodaan sääntö, pitää siihen tehdä aina myös poikkeus. Epäsovinnainen perhe oli aiheena Me Hirviöt -sarjassa jo 1960-luvulla, mutta enemmän ydinperheen laivaa on keikutettu seuraavilla vuosikymmenillä: Kupla, Perhe on pahin, Pulmuset, Roseanne ja mitä näitä nyt tulikaan. Kuva onnellisesta perheestä tiilitalossaan sai särön jos toisenkin.
Näistä irtiotoista huolimatta perhesitcom on pitänyt vuosien varrella pintansa, ja sen laarin ääreltä löytyy tukku katsottavia sarjoja. Jos Moderni perhe on huikea monella tasolla operoiva erikoisten perhekombinaatioiden kavalkadi (mutta lopulta perhearvojen suuntaan kumartava!), niin koko pitkää tv-jännettä ajatellen tilannekomediasarja, joka kertoo nelilapsisesta ydinperheestä arkipäiväisissä hassuissa toilailuissaan ja aina kohti happy endiä ponnistaen, kuulostaa jo melko kuluneelta Disney-söpöilyltä. Ja sitähän se juuri sanatarkasti ottaen onkin.
Onnea matkaa, Charlie!/Good Luck Charlie (2010-) on Disney Channel'in tuotos. Sarja on varsin harmiton ja puhtoinen (mikä tässä tapauksessa tarkoittaa siivottua kielenkäyttöä ja poliittisesti epäkorrektien ja arkojen aiheiden välttelyä). Sarja käpertyy pääosin tarkastelemaan perheen lasten huolia ja edesottamuksia sekä tilanteita klaarailevien vanhempien pyristelyä kasvatusvelvoittensa täyttämispulmien parissa. Aina neuvot löytyvät lopulta kuitenkin.
Sarjan makeus kääntää varmasti monen katsojan äkkiä pois sen ääreltä, mutta jos sille antaa mahdollisuuden, yllättyy positiivisesti. Ei se mitään uusia kiviä käännä pihapolulta eikä niinmuodoin tee myöskään uusia, outoja eliömuotolöydöksiä, mutta lajissaan se on hyvä näytekappale pakattavaksi aikakapseliin.
Sarja käyttää katsojan kotouttamiskeinona toistuvaa videopäiväkirjaa, jota yleensä tekee perheen isosisko Teddy (Bridgit Mendler). Päiväkirjan kohteena on perheen kuopus Charlie (Mia Talerico; vastoin alan yleistä käytäntöä pikkulasta esittää tässä sarjassa siis vain yksi lapsi eikä esimerkiksi kaksoset), jolle tätä kuvaamista tehdään tulevaisuutta varten. Perheen lapsista vanhin on hieman kehittymätön PJ (Jason Dolley) ja toiseksi nuorin näsäviisas rasavilli Gabe (Bradley Steven Perry). Jokaisen episodin päätteeksi useimmiten Teddy mutta toisinaan joku muukin, sanoo kameralle "Good Luck, Charlie".
Denveriläisen Duncanin perheen äiti Amy (Leigh-Allyn Baker) työskentelee sairaalassa hoitajana, ja edustaa perheeseen sitoutunutta äitityyppiä. Isä Bob (Eric Allan Kramer) työskentelee tuholaistorjujana, ja edustaa sarjassa tyypillistä one-liner-huuliveikkoa, joka sitten joutuu kantamaan lopuksi isävastuunsa. Viimeisellä kaudella sarjaan ollaan tuomassa perheeseen vielä viidettä lasta Tobya.
Alkuteksteissä ykköseksi on kreditoitu Bridgit Mendler, josta varmaan ajateltiin leipoa seuraava Disney-tähti. Suunnitelmat eivät ole täysin vailla katetta, mutta toki moni tähtönen on painunut myös unhon yöhön isompaa jälkeä jättämättä.
Tuotannollisesti sarja edustaa perinteistä elävän yleisön edessä kuvattua sitcomia. Onnea matkaan, Charlie! ei ehkä poikkea hurjasti monesta samankaltaisesta lajikumppanistaan, mutta sen maailma on mukava, ja henkilöhahmoista alkaa vähitellen myös pitää. Ja jos aikoo kasvattaa uuden polven tv-katsojia aparaatin aarteiden pariin, tässä on mainio sitcom, mistä aloittaa ilman nolosteluja.
Sarjaa on nyt tehty neljä kautta (93 episodia). Jouluksi 2011 tiimi teki myös pitkän joululeffan Good Luck Charlie, It's Christmas!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti