Perhesitcomien valtatien aurinkoisella puolella ovat tasapainoiset perheet vähäpätöisine ongelmineen. Kadun varjoisella puolella majaa pitävät sitten epäsovinnaisemmat huushollit.
Isän tyttö/Raising Hope (2010-) on kirjoitettu juuri tällaiseksi valtavirtaa vasten uivaksi kiiskeksi. Se on kirjoitettu sellaiseksi sellaisella ponnella ja painolla, että sarjan hahmot ja tapahtumat tuntuvat jo aavistuksen päälleliimatuilta ja itsetarkoituksellisilta. Varmaan Amerikan ihmemaahan toisaalta mahtuu monenlaistakin enempi vähempi eeppistä tallaajaa ja -joka tapauksessa- telkkariahan tässä vain tehdään.
Kehystarinassa Chancen alemman keskiluokan perheen poika Jimmy (Lucas Neff) saattaa yhdenyön mittaisessa suhteessa raskaaksi sarjamurhaajaksi paljastuvan naisen. Jimmy saa lapsen huoltajuuden, kun tytön äiti tuomitaan kuolemaan. Tytön nimi on Hope (alunperin Princess Beyonce Carlyle) (Baylie ja Rylie Cregut), mistä tulee sarjan englanninkielinen nimi. Nimellä on tietysti myös kaksoismerkityksensä.
Jimmy ei ole itsekään vielä itsenäistynyt oikein missään suhteessa, vaan hän asuu omien vanhempiensa luona. Nämä saavat osallistua Hopen kasvatustyöhön. Jimmyn äiti (ja Hopen isoäiti) on siivoojana työskentelevä Virginia (Martha Plimpton), joka itse sai Jimmyn 15-vuotiaana. Virginian oma äiti puolestaan hylkäsi hänet kaksivuotiaana voidakseen keskittyä kaksin käsin juhlimiseen. Jimmyn isä (ja Hopen isoisä) on edesvastuuton ja melko saamaton puutarhayrittäjä Burt (Garret Dillahunt), jonka kituvasssa pikkufirmassa myös Jimmy työskentelee. Taloudessa asuu (ja itse asiassa talon omistaa) vielä 'Maw Maw' (Cloris Leachman), dementoitunut Virginian isoäiti.
Jos Jimmyllä itselläänkään ei ole suuria edellytyksiä pitää huolta ja kasvattaa vaippaikäistä, eivät hänen vanhempansa tarjoa yhtään luotettavampaa apua. Heidän omatkin kasvatusmenetelmänsä ovat olleet kovin kotikutoisia, kuten Jimmylle käy pikkuhiljaa selväksi. Häntä alkaa ihmetyttää ylipäätään oma selvitymisensä lapsuusmankelin läpi.
Jimmyn lapsenomaisen ihastuksen kohteena on läheisen valintamyymälän kassa Sabrina (Shannon Woodward), joka seurustelee tahollaan, mutta osoittaa ihmetykseksi sympatiaa myös Jimmyn suuntaan. Sabrina itse tulee eri yhteiskuntaluokasta, mutta se ei estä ystävyyttä. Ja kolmoskaudella hääkellot jo soivatkin.
Sarjan tyyli on aika lähellä Kovan onnen kundin maailmaa, mikä ei olekaan iso ihme, koska taustalta löytyy yhdistävä tekijä: Greg Garcia, ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja. Molempien sarjojen huumori perustuu usein epäsovinnaiselle käytökselle ja sivistymättömyydelle naureskelulle. Kovan onnen kundin maailma on kuitenkin selkeästi laveampi ja henkilögalleria rikkaampi kuin Isän tytössä, mutta tyylilaji on kyllä identtinen. Tätä sidettä sarjojen välillä alleviivaa myös se, että Kovan onnen kundin koko pääosaviisikko on kukin vieraillut Isän tytössä kukin useammankin kerran.
Tähän mennessä plakkarissa on kolme tuotantokautta (64 episodia) sekä tukku tv-ehdokkuuksia Emmyjä myöten. Pari vähäisempää pystiä on takanreunalle realisoitunutkin, mutta mikään prime time massojen ohjelmahan Isän tyttö ei ole. Silti neljäs kausi on käynnistynyt.
Näyttelijänuran kannalta sarjan isoin ja kiinnostava nimi on nelikymppistä isoäitiä näyttelevä Martha Plimpton, jonka oma ura alkoi lapsinäyttelijänä ja on siitä jatkunut tasaisena päätyen tv-purkkiin. Väheksyä ei tietenkään voi myöskään Cloris Leachmanin uraa, joka alkoi jo 1940-luvulla. Leachman on piipahdellut kymmenissä nimekkäissä tv-tuotannoissa uransa varrella ja aivan unohtumaton on ilman muuta hänen Frau Blücherinsä Mel Brooksin huimassa Frankenstein Junior/Young Frankenstein (1974) -leffassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti