Treme

Voi olla osin perspektiiviharhaakin, mutta tuntuu siltä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut epätavallisen isolukuinen joukko laadukkaasti ja oivaltavasti käsikirjoitettuja tv-tuotantoja. Tällainen taide- tahi viihdemuoto on aina altis äärisubjektiivisille mieltymyksille ja valinnoille, mutta en usko olevani tämän yleishuomioni kanssa yksin.

Yksittäisten huippuohjelmien listat ovat sitten asia erikseen. Maut ja arvostukset vaihtelevat ja juuri niin sen pitää ollakin. Itse huomasin innostuneeni esimerkiksi West Wingin huikeasta verbaaliakrobatiasta ja voin kuvitella monen muun pitävän sarjaa tyhjänä ja tyhjänpäiväisenä.

Kun jokin sarja kolahtaa, leimautuu tekijäjoukko sekä hyvässä että pahassa mielessä juuri tähän sarjaan, ja he tulevat samalla -tahtomattaan- asettaneeksi juuri kyseiselle korkeudelle myös seuraavien sarjojen odotusarvoriman. Se on väärin, tietenkin, koska kunkin sarjan omin on aina jotakin muuta (ainakin sen pitäisi olla!), ja sarjan pitää pärjätä omillaan vailla muita kytköksiä.

Kuten aiemmin tässä subjektiivisessa Television aarteet -blogissani (tämähän ei ole totisesti mikään tv-sarja -ensyklopedia!) olen todennut, minun aution saaren sarjani on Langalla /The Wire. (Mikä ei tietenkään ole sikäli kiveen kirjoitettu, että uusia sarjoja tulee koko ajan; ihmisyyteen kuuluu myös alttius omaksua uutta olematta takinkääntäjä.) The Wire on muodoltaan, ilmeeltään, käsikirjoitukseltaan, visuaalisuudeltaan, äänimaailmaltaan ja näyttelijäntyöltään täyden kympin suoritus, joka ei kuitenkaan sovi ollenkaan kaikille.

David Simon oli luomassa The Wire -sarjaa (kuten hän oli mukana myös hyvässä Homicide - Pelon kadut -sarjassa). Tätä seurasi Generation Kill -sarja, joka oli itselleni aikamoinen pettymys kerronnaltaan. Sen jälkeen Simon lähti mukaan Treme (2010-) -sarjaan kumppaninaan Eric Overmyer. Miehet ovat tehneet yhteistyötä ennenkin sekä Homicide että The Wire -sarjoissa.

Ennakko-odotukset toisin sanoen ovat tämän sarjan kohdalla oleellisesti korkeammat kuin suoraan pakasta reväistyn sarjan kohdalla asia olisi. Kun mukana on vielä keskeisiä näyttelijöitä The Wire -produktiosta, eivät odotukset tämän myötä ainakaan pienene...

No, Treme on toista maata. Kyse ei ole niinkään sarjojen suorasta vertailusta, vaan niiden sisällöstä, käsittelytavoista, rytmistä, mielenkiintoisuusarvoista ja koukuttavuudesta. Treme sijoittuu maantieteellisesti eri kolkkaan kuin Baltimore-tarinat. Hurrikaani Katrina iski New Orleansiin elokuussa 2005, ja sarjassa ollaan sen jälkeisessä kaupungissa, jossa onkin aivan omanlaisensa kulttuuri. New Orleans on syntynyt ranskalaisen kulttuurin pohjalle 1700-luvulla (uusi Orléans), mutta myös espanjalaisilla oli kaupungista ote saman vuosisadan loppupuolella. 1800-luvun alussa kaupunki myytiin Yhdysvalloille, ja sen ripeä kasvu alueensa pääkaupunkina alkoi. Satamakaupunkina siitä tuli myös orjakaupan keskus. Se on siis ollut monen kulttuurin kohtauspaikka ja kaleidoskooppi.

Populaarikulttuuri on esitellyt meille myös kaupungin voimakkaan jazz-perinteen siinä kuin kreolikulttuurin, haitilasvaikutteisen voodoo-kultin tai värikkään Mardi Gras -juhlan. Aikamoinen sekametelisoppa ja sikäli kiintoisa alusta tv-tuotannolle.

Sarjassa limitetäänkin tätä vanhaa perinnettä myrskyn tuhojen korjausyritysten kanssa. Selviytyminen myrskyn tekemistä vaurioista niin henkisesti kuin aineellisestikin on tarinan iso teema. Asukkaat palailevat kosteuden homeuttamiin taloihinsa ja yrittävät päästä taas elämänsyrjästä kiinni, ja laittaa arvoja kohdilleen. Tremé on asuinalue New Orleansissa.

Sarjana Treme on enemmänkin hiljainen hiihtelijä kuin äkkinäinen iskijä. Henkilöitä ja kulttuuria esitellään ensimmäisestä jaksosta lähtien lavealti, mutta tästä kaikesta ei saa heti oikein pitävää otetta. Treme ei ole sikäli kärsimättömän ihmisen taidetta. Kun katsottavaa kertyy lisää, saavat henkilöhahmot vähän kerrassaan lihaa luiden ympärille, ja mahtava musiikkiraita laittaa jalan napsamaan. Sarjalle pitää antaa aikaa, ja se palkitsee katsojansa ruhtinaallisesti.

Tremen fokus on sekä yhteiskunnallisesti että maantieteellisesti rajattu tietoisesti aika pieneksi. Siinä keskitytään työväenluokkaan (sikäli kuin sellaista voi vielä sanoa olevan olemassa) ja pysytään sidoksissa New Orleansin musiikkikulttuuriin. Sarjan teemoihin kuuluu myös ajatus, että vaikka New Oleans sai mediahuomiota ja sympatiaa, niin sen ruohonjuuriasukkaat jätettiin silti yksin kamppailemaan arkeensa.

The Wire -sarjasta muistuttaa kaksi Tremen näyttelijääkin. Pasunisti Antoine Batistea, joka elää keikasta keikkaan, näyttelee Wendell Pierce kokonaisvaltaisesti eläytyen. Pierce ei itse osaa soittaa instrumenttiaan, mutta on opetellut uskottavasti näyttelemään tämän, roolin kannalta oleellisen asian. Batistesta on tehty melko muheva ja humoristinen hahmo sarjaan. Toinen Wire-veteraani on Clarke Peters, joka Tremessä tekee Mardi Gras Indian -heimon Albert "Big Chief" Lambreaux'in päällikköroolin peräti tuimasti. Hänessä ei juuri oli joviaalisuutta ja huumorinsärmää, vaan tiukkaa asennetta ja pinnan alla uhkuvaa väkivaltaakin. Lambreaux yrittää koota heimonsa myrskyn jälkeen uudelleen kasaan ja tekee ohessa rakennusten kunnostushommia.

Sarjan kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella siinä nähdään myös sananmukaisesti iso tähti: John Goodman, joka tyypittelee leppoisan mutta periaatteistaan tiukan englanninkielen professori Creighton Bernetten mainiosti. Mies kärsii tyhjän paperin kammosta ja kirjallisista odotuksista ja löytää videobloggauksesta itselleen mielipideväylän kyseenalaistaessaan perinteisen kirjan  formaatin omakohtaisesti. Elokuvan puolelta tv-kokeilunsa tekee Steve Zahn, jonka rooli potkuja työelämästä keräävänä dj:nä ja muusikkona henkeen ja vereen olevana Davis McAlaryna onkin varsin innokas ja onnistunut. Kim Dickens vetää keittiöpäällikkö Janette Desautelin roolia uskottavasti. Desautel joutuu kamppailemaan ruokapaikkansa raaka-ainetoimittajien laskujen kanssa pystyäkseen pitämään liikkeensä auki ja päätyykin uudenlaiseen yritteliäisyyteen.

Sarjassa on paljon muitakin yhä kiinnostavammaksi kehittyviä rooleja. Esimerkiksi kuppilanpitäjä ja Batisten ex-vaimo LaDonna Batiste-Williams (Khandi Alexander), asianjaja ja Creighton Bernetten puoliso Antoinette "Toni" Bernette (Melissa Leo), katumuusikko Annie Tee (Lucia Micarelli) tai poliisi ja salainen agentti Terry Colson (David Morse).

Sarjasta on tehty tähän mennessä kolme kautta (31 episodia) ja luvassa on vielä yksi.

Kun Treme lähtee lopulta viemään katsojaa, on se sitten menoa.