Vuonna 2008 alettiin tuottaa tätä lajia hipaisevaa sarjaa Mentalist/The Mentalist (2008-), jossa sen pää- ja nimihenkilö, Patrick Jane (Simon Baker) tekee huomattavan herkkävaistoisia havaintoja ja päätelmiä sekä henkilöistä että tapahtumapaikoista. Tässä mielessä hän on Sherlock Holmes -tradition perillinen. Samankaltaisia hahmoja on nähty esimerkiksi sarjoissa House, Uusi Sherlock, Paljastavat valheet ja Holmes NYC. Vaikka ne ovatkin satua, niin olisi hauska uskoa tuollaisiin ihmisiin.
Kehyskertomus ennen sarjastarttia sisältää tragedian. Aiemmin pikkuhuijarina ja meediona toiminut Patrick Jane esitti omaavansa yliluonnollisia kykyjä, ja hän paljasti eräässä televisio-ohjelmassa auttaneensa näillä avuillaan poliisia sarjamurhaajan profiloinnissa. Murhaaja oli nimeltään Red John, joka tästä suivaantuneena tappoi Janen vaimon ja tyttären. Jane luopui meedion postistaan ja siirtyi auttamaan (fiktiivistä) CBI:tä (California Bureau of Investigation) kyvyillään.
Red Johnin ja hänen kopiodensa jahtaaminen on sarjan pitkäkestoinen teema, johon palataan silloin tällöin alkukausilla. Jane toimii eräänlaisena riippumattomana konsulttina CBI:ssä käyttäen havainnointikykyään usein terävämmin ja menestyksellisemmin kuin poliisi omia konventionaalisia menetelmiään. Yhteistyötä toki tehdään, etenkin koska Janella ei ole poliisivaltuuksia.
Janen esimiehenä toimii Teresa Lisbon (Robin Tunney), joka pitää ihmeteltävän pitkälle Janen puolia tämän oikoessa mutkia epäortodoksisilla tavoillaan tutkinnan edetessä. Romanssia ei ole tarinaan niinkään kirjoitettu, mutta jonkinlaista kemiallista värinää henkilöiden välillä on. Toimiston muina näkyvinä agentteina esiintyvät Kimball Cho (Tim Kang), Wayne Rigsby (Owain Yeoman) ja Grace van Pelt (Amanda Righetti). Kahden viimeksimainitun välille puolestaan on kirjoitettu räpiköivää romanssintynkää, joka johtaa lopulta suhteen virallistamiseenkin. Käsikirjoittavat olivat kynäilleet perinteisen mutta hienon viime tipan rakkaudentunnustuksen lentokentällä.
Sarja on otettu kotimaassaan hyvin vastaan, ja se on keikkunut Top kympissä tai sen välittömässä tuntumassa pitkään. Sarja ei ole ollenkaan täydellinen käsikirjoitustensa puolesta, ehkä pikemminkin keskinkertainen ja muutamiakin muttia mieleen nostava, mutta australialaislähtöinen pääosanesittäjä Simon Baker omaa rooliin kylliksi karismaa, ja hän tekee sarjasta varsin katsottavan ja viihdyttävän. Tällainen yli-ihmisrooli on aina jo itsessäänkin kiitollinen. Baker on ollut roolistaan ehdolla muutamassakin pystisarjassa, mutta ei ole lopullisessa äänestyksessä yltänyt aivan voittoon asti. Itse sarjaakaan ei ole palkittu kuin People's Choice Awards -palkinnolla vuonna 2009.
Sarja alkoi junnata fakkikäsikirjoitusten parissa neloskaudella, kunnes taas piristyi viitos- ja kuutoskausilla, kun Red Johnin identifioimiseen saatiin lisää särmää. Ilman muuta oli myös hienoa nähdä vanha Kellopeliappelsiini-veteraani Malcolm McDowellkin karismaattisesti tositoimissa. Ei sillä että hän mitään breikkejä olisi pitänytkään urallaan...
Sarja sai itse asiassa kokonaan uuden ilmeen kuutoskaudella, kun vanha CBI kuopattiin, ja tiimi hajaantui. Sarjaa castattiin onnistuneesti uudelleen säilyttäen vain Jane, Lisbon ja Cho, jotka saivat uuden kodin FBI:n valoisasta toimistosta. Entisten jäsenten tilalle mukaan kirjoitettiin myös uusi pomo Dennis Abbot, jota Rockmond Dunbar näyttelee armoitetusti. Uusi tietokonenörtti Jason Wylie (myös erinomainen Joe Adler) velhoilee koneensa äärellä ja pääsee välillä kentällekin.
Sarjan episodinimiin on ujutettu sana punainen (tai veri) jossakin muodossa aina mukaan. Tästä tavasta luovuttiin kuutoskauden puolivälissä, kun Patrick sai vihdoin tilit selviksi Red Johnin kanssa. Sarjan kaari kirjoitettiin loppuun seitsemännen kauden jälkeen, hyvä niin (151 episodia).
Patrick Jane: There's no such thing as psychics.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti