Reality eli tosi-tv on aikamme kuva. Hiukan epätarkka ja monessa vajaa ja vääristävä, mutta kuva yhtä kaikki. Epäilemättä tulevina vuosisatoina arkeologit iskevät hakkunsa media-arkistoihin ja penslata tupsuttavat pikkuharjoillaan todellisuustelevisiotallenteita vetäen niistä hyytävän tarkkoja johtopäätöksiä 2000-luvun alun ihmiskunnan tilasta.
Genre on koko lailla pirstaleinen ja hahmoton, ja katsojista itse kukin kallistuu juuri sille taholle, jonka kokee itselleen kiinnostavaksi. Itse olen alkanut katsoa sarjaa Leijonan luola USA/Shark Tank (2009-). Sarjan juuret ovat Japanissa, jossa vastaava sarja alkoi pyöriä vuonna 2001 nimellä Manē no Tora (Tiger of Money), mutta sen versioita tunnetaan myös nimellä Dragon's Den. Tätä eläinmaailman sekamelskaa vasten suomennosnimikään ei ole täysin kehno vaikkakin hieman kaukaa haettu. (Nimi assosioi ainakin raamatun tarinaan Danielista, joka heitettiin leijonan luolaan yöksi. Daniel säilyi hengissä, koska "Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonan kidan...")
Sarja on täysin teeskentelemätön ja sikäli myös häpeämätön. Vain yksi asia ratkaisee: raha.
Sarjassa on aina mukana viisi ähkyrikasta sijoittajaa, jotka ovat valmiit laittamaan omia rahojaan peliin, mikäli ovat sitä mieltä, että heidän sijoittamansa rahat poikivat heille itselleen lisää rahaa. Jos he hiukankin epäilevät asiaa, pennosia ei heru, eikä juuri sympatiakaan. Sijoittajat leikkivät eräänlaisia jumalia peukuttaessaan toisen idean itselleen ja lytätessään vastaavasti toisen. Toisaalta: heillä on siihen varaa ja juuri siksi juuri he tuoleissaan istuvatkin. Mikään hyväntekeväisyysohjelma Leijonanluola USA ei ole.
Sarjan jokaisessa jaksossa ovat olleet mukana Kevin O'Leary, Daymond John ja Robert Herjavec. Suurimmassa osassa (neljää lukuunottamatta) mukana on ollut myös naisenergiaa Barbara Corcoranin habituksessa. Kevin Harrington on ollut mukana koko ensimmäisen kauden ja neljässä jaksossa toisella kaudella. Muita leijonia/haita/enkeleitä ovat olleet Mark Cuban, Jeff Foxworthy ja Lori Greiner.
Sarjaan ei ole välttämättä käsikirjoitettu good cop-bad cop -tyyppistä roolitusta, mutta toki toisten ilmeet ovat tuimempia kuin toisten ja kommentit raaempia. Kuitenkin hymyistä, halauksista ja sympaattisista repliikeistä huolimatta kunkin sijoittajan tähtäimessä on vain riittävä tuotto omille rahoilleen.
Sijoittajien keskinäinen nokittelu on useinkin sarjan parasta antia. Heidän mielenliikkeitään ei pysty aina ennustamaan, vaikka tietynlainen toimintamalli tuleekin tuotantokausien edetessä tutuksi.
Sijoittajien vastapooliksi marssitetaan kussakin jakossa heidän eteensä muutama onneton ihminen sydänvertaan vuotamaan. Monella kyse on elämänmittaisesta unelmasta, joka ei vain ole lähtenyt käyntiin tai josta puuttuu viimeinen silaus tai oikeat suhteet. Nämä asiakkaat saavat kukin muutaman minuutin aikaa esitellä bisnesideansa haille, ja sen jälkeen he ovatkin vapaata riistaa. Ohjelman jännite syntyy kuitenkin juuri tästä. Porukassa on välttämättömät pellepelottomat, mutta usein tuote on jo varsin pitkälle jalostettu; sen elinvoimaisuus on sitten toinen juttu.
Sarjaa katsoessa tulee välillä miettineeksi, että mitähän niistä sitten tuli, kun hait hyväksyivät tarjouksen ja lähtivät mukaan. Myös tekijät ovat tulleet ajatelleeksi tätä, ja tuolloin tällöin ohjelman välissä esitetään päivityksiä vanhoista tutuista. Toisaalta paljon enemmän on niitä, joista ei kerrota yhtään mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti