Onnen päivät - Happy Days

Kaverukset Steven Spielberg ja George Lucas ovat tunnustaneet lukkarinrakkautensa menneeseen aikaan ja sen viihdekuvastoihin sekä puheissaan että monissa teoksissaan. Eipä siis ihme, että Lucas tarttui ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan aiheeseen, joka sijoittui nuoruuden ’onnellisiin päiviin’. Syntyi leffa nimeltään Svengijengi -62/American Graffiti (1973). Kuten suomenkielinen nimihirvitys kertoo, tarina sijoittuu vuoteen 1962, sen kesän viimeiseen päivään, jolloin joukko ystäviä kokoontuu Burger City –purilaispaikan liepeillä. Porukkaan kuuluu myös Steve Bolander –niminen kaveri, jota elokuvassa näyttelee Ron Howard. Howard oli ollut ahkera näyttelijä kymmenissä tuotannoissa jo 50-luvun puolivälistä lähtien, mutta pidempi kiinnitys hänen urallaan oli osallisuus suositussa The Andy Griffith Showssa (1960-68). Sen jälkeen hän lähinnä vieraili muissa tv-tuotannoissa, kunnes sitten pääsi mukaan yllämainittuun George Lucasin pitkään elokuvaan. Lucas oli kuullut vuonna 1972 hyllytetystä New Family in Town –pilottijaksosta, jossa Ron Howard esitti Richie Cunningham –nimistä teiniä. Lucas itse etsiskeli tulevaan elokuvaansa teiniksi sopivaa näyttelijää, ja solmi sopimuksen nähtyään Howardin tv-roolissa. (Teini-iät tällä nuorekkaalla näyttelijällä olivat kyllä fyysisesti jo ohi.)

Elokuvaa seuranneena vuonna televisiossa käynnistyi sitten uusi perhesitcom, Onnen päivät/Happy Days (1974-84). Se oli häpeilemättömän suorasukainen pastissi (tahi vielä enemmän) vanhoista viisikymmenluvun vastaavista tuotoksista. Sen kovassa ytimessä olivat perhearvot, keskiluokkaisuus, korkea moraali, vaikeuksien-kautta-voittoon -rakenne sekä onnelliset loput. Ja puhtoinen kielenkäyttö.

Howardin rooli ei ollut toisinto Svengijengistä, mutta sen hengenheimolainen se kyllä oli. Ajassa siirryttiin vielä enemmän taaksepäin, perusideaan sopivasti 50-luvulle milwaukeelaisen Cunninghamin perheen elämään. Perheen muodostaa rautakauppiasisä Howard (Tom Bosley), kotiäiti Marion (Marion Ross), teini-ikäinen poika Richie (Ron Howard) sekä pikkusisko Joanie (Erin Moran). Eräällä tavalla huvittavasti sarjassa nähdään aluksi myös isoveli Chuck, joka toisen kauden jälkeen vain poistetaan sarjasta ilman kummempia selityksiä tarpeettomana hahmona. Tähän onnettomaan kohtaloon sopivasti häntä vieläpä esitti kaksi eri näyttelijää (Gavin O'Herlihy ja Randolph Roberts)…

Tuotannon alkupäässä keskiössä on Richien elämä, johon kuuluvat teini-ikäisen ilon ja murheen aiheet sekä kaverit. Näitä ovat ennen kaikkea Potsie (Anson Williams) ja Ralph (Don Most), joiden kanssa Richie hengailee mm. Arnold's Drive-In –kuppilassa. Sarjaan oli aluksi lisäksi kirjoitettu sivuhahmoksi koulupudokas ja mekaanikko Arthur ’Fonzie’ Fonzarelli  (Henry Winkler), joka oli katsojien mielestä niin kiehtova hahmo, että hän sananmukaisesti varasti shown, ja Richien poistuttua myöhemmässä vaiheessa armeijaan Fonzie olikin jo keskushahmo. Fonzie teki cooliudesta kliseen. Viiksekäs Richie vieraili sarjassa jälleen sen päätöskaudella.

Sarjaa kuvattiin alussa yhdellä kameralla (ja taustanaurulla), mutta kolmannesta kaudesta lähtien siirryttiin kolmen kameran ja elävän yleisön –tekniikkaan, mikä muutti hieman sarjan tyyliä ja ulkonäköä tietenkin. Sarjalla meni  muutama vuosi nousta suosikiksi, mutta kaudella 1976-77 se sysäsi vanhan ykkösen (Perhe on pahin/All in the Family) valtaistuimeltaan ja oli muutaman vuoden kärkikolmikossa. Lopulta ohjelmaa tuotettiin peräti 11 kautta (255 jaksoa).

Onnen päivät –ohjelman tunnuksena voidaan pitää Charles Foxin ja Norman Gimbelin ’Happy Days’ –tunnaria. Kappaleesta kuultiin kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella versiot lopputekstien yhteydessä, kun taas alkuteksteissä käytettiin teemana Bill Haley & His Comets –combon ’Rock Aroud the Clock’ –biisin uusioversiota. Kolmannella kaudella se korvattiin sitten ’Happy Days’illä’. Me pääsimme tälle nostalgiatripille mukaan vuonna 1978.

Keskeiset tekijät ovat työllistäneet itsensä mukavasti sarjan jälkeenkin. Marion Ross teki eräänlaisen vitsikkään paluun rooliinsa siirtymällä 70-luvulle vierailuroolissa Grandma Forman -nimisenä sarjassa 70's Show (1998-2006). Tom Bosley käynnisti vielä lukuisten muiden projektien ohessa uuden sarjankin, Isä Dowlingin mysteerit/Father Dowling Mysteries (1987-91). Onnen päivistä irtosi myös mm. spin-off -sarja Ystäväni avaruudesta/Mork & Mindy (1978-82).

Kiinnostavia ovat olleet sekä Henry Winklerin että Ron Howardin urakehitykset. Winkler olisi voinut jäädä ikuiseksi Fonzieksi (ja ehkä jäikin?), mutta yhä jatkuvan satunnaisen näyttelemisen lisäksi hänellä on ura sekä tv-ohjaajana että tuottajana. Tuotannoista kuuluisin on varmaankin Ihmemies MacGyver/MacGyver (1985-92) -sarja. Ron Howard puolestaan on jättänyt näyttelemisen vähemmälle, mutta hänen nimensä on esillä tuon tuostakin isojen viihde-elokuvien ohjaajan tontilla (esimerkiksi Perhe on paras/Parenthood (1989), Tulimyrsky/Backdraft (1991), Apollo 13 (1995), Kaunis mieli/A Beautiful Mind (2001), Cinderella Man (2005) tai Da Vinci -koodi/The Da Vinci Code (2006)).

Fonzie: You're dreaming about a girl you've never met?
Richie: Come on, Fonz, haven't you ever dreamed?
Fonzie: Hey I'm not the dreamer! I'm the dreamee!