Marty - It's Marty

Edesmennyt Ernest Borgnine voitti Oscar-pystin roolistaan Delbert Mannin ohjaamassa elokuvassa Marty (1955). Borgnine tunnetaan ennemminkin monien karskien roolien miehenä, mutta tässä voitokkaassa elokuvassaan hän säi käyttää myös näyttelijäntalenttinsa muuta tunneskaalaa.

Marty-leffan nimi vaivasi pitkään mieltäni, koskapa vuonna 1969 televisioistamme tuli hämmentävä sketsisoppa nimeltään Marty/Marty (jälkimmäinen kausi myös nimellä It's Marty) (1968-69). Sarja sai nimensä sen pääosanesittäjästä, Marty Feldmanista. Feldman oli kirjoittaja, koomikko ja näyttelijä, joka aloitti käsikirjoittajana jo 1950-luvulla kirjoittaen sekä televisioon että radioon. Vuonna 1967 Feldman oli kirjoittajana At Last the 1948 Show (1967) -sarjassa, kun ohjelmassa mukana ollut John Cleese ehdotti, että myös Marty Feldmanin pitäisi näytellä siinä. Hänen mukaansa Martyllä oli luontaista lahjakkuutta ja läsnäoloa kameran edessä olemiseen.

Feldmanin kerrotaan aluksi vastustaneen ajatusta mm. ulkonäöllisistä syistä johtuen (Feldmanin tuntomerkkeinä voidaan pitää hänen huomattavia silmiään, jotka ovat seurausta sairaudesta johtunneesta leikkauksesta), mutta suostuneen lopulta, ja niin uusi tähti oli syttynyt. Jo seuraavana vuonna hän tähditti omaa, nimeään kantanutta sketsisarjaa.

Jälkikäteen arvioituna Marty Feldman sai kovan luokan kaartin kumppaneita käsikirjoittamaan ohjelmaansa. Mukana olivat mm. Tim Brooke-Taylor (joka myös esitti siinä sketsejä), John Cleese, Graham Chapman, Terry Jones ja Terry Gilliam, jotka kirjoittivat sarjaa Feldmanin itsensä kanssa. Käytännössä siis iso osa Monty Python joukkoa oli hänen kumppaneinaan. Siitä huolimatta tahi siitä johtuen Marty Feldman on kuitenkin jäänyt pitkässä juoksussa esimerkiksi tämän ryhmän varjoon.

Marty-sarja edusti oman aikansa kapeahkolla tv-tarjottimella varsin maukasta välipalaa hieman surrealistisine ja absurdeine sketseineen, joissa Marty repi huumoria kulmikkaalla tyylillään kummallisesta maailmasta säälimättä itsestäänkään. Britanniassa sarja sai arvostusta, joka realisoitui kahdeksi BAFTA-palkinnoksi. Sarjaa tehtiin kaksi lyhyttä tuotantokautta (11 episodia). Paria vuotta myöhemmin tuotettiin vielä uutta The Marty Feldman Comedy Machine (1971) -sarjaa yhden tuotantokauden verran sekä sitäkin lyhyempää Marty Back Together Again (1974) -sarjaa.

Samana vuonna Marty Feldman teki ikimuistoisen Igorin roolin Mel Brooksin parodisessa Frankenstein Junior (1974) -elokuvassa (saman leffan suomennoksesta on peräisin Eppu Normaali -bändin nimi!). Brooksin kanssa hän uudisti yhteistyön Marty Eggsin roolissa mykkäelokuvia kunnioittavassa mykkäelokuvassa Pähkähullujen paratiisi/Silent Movie (1976). Loppu-ura sujuikin enimmäkseen pitkissä elokuvatuotannoissa (mm. Gene Wilderin Sherlock Holmesin välkky veli (The Adventure of Sherlock Holmes' Smarter Brother, 1975), omat ohjaukset Vihoviimeiset erämaalinnakkeen sankarit (The Last Remake of Beau Geste, 1977) ja Voi Herran pieksut (In God We Tru$t, 1980) ja Steven Paulin Vonnegut-sovitus Hui hai (Slapstick (of Another Kind, 1982)).

Marty Feldmanin viimeiseksi elokuvaksi jäi rooli Mel Damskin elokuvassa Kapteeni Keltaparta (Yellowbeard, 1983), jonka kuvausten aikana hän kuoli sydänkohtaukseen. Vanha käsikirjoittajakumpaani Graham Chapman esitti elokuvassa nimiosaa ja mukana oli liuta muitakin kumppaneita vuosien varrelta, kuten Peter Boyle, Madeleine Kahn ja John Cleese.