Arsène Lupin

Vaikka ei pitäisi elokuvan historian alkuna Lumièren veljeksiä, niin on Ranskalla eittämättä vankka historiansa ja siivunsa koko elokuvan historiassa. Sieltä ovat lähtöisin monet mestarilliset ohjaajat (kuten Jean Renoir, Jean Vigo, Robert Bresson, Marcel Pagnol, René Clément, Jean-Pierre Melville, Jean Cocteau tai Jacques Tati) ja lukuisat hienot näyttelijät (Jean Gabinista Brigitte Bardotiin). Ja jos historia alkoikin tuntua ahdistavan pölyiseltä painolastilta, niin Cahiers du cinéma –lehden piiristä ampaisi kameroiden kampeen joukko innokkaita nuoria tekijöitä luoden epäyhtenäisen mutta jälkeenpäin Ranskan uudeksi aalloksi (La nouvelle vague) nimetyn koulukunnan. Joukkoon liittyi ihmisiä myös lehden ulkopuolelta, eivätkä sellaiset nimet kuten François Truffaut, Jean-Luc Godard, Claude Chabrol, Jacques Rivette, Eric Rohmer, Alain Resnais, Jacques Demy ja Louis Malle jätä ketään filmifiiliä ihan kylmäksi. Niin ja onhan se elokuvan alkupiste sittenkin mainittujen veljesten huikea yksiminuuttinen Työläiset lähtevät Lumièren tehtaasta (La sortie des usines Lumière, 1895).

Siksi on jotenkin outoa, että noinkin mahtavan visuaalisen perimän omaavasta maasta ei ole tullut säännöllisesti runsaasti laadukasta tv-tarjontaa meidän koteihimme. Kuvallinen ja kulttuurinen erilaisuus eivät voi olla esteinä tälle seikalle, koska elokuvan puolella kannatusta on aina löytynyt. Voiko kyse olla vain kielestä?

Yhtä kaikki; vuonna 1971 kotoisiin ruutuihimme tuli, ei sinänsä ensimmäinen, mutta kuitenkin merkittävä päänavaus Ranskasta. Sarja nimeltään Arsène Lupin (1971-74). Sarja perustui hyvin löyhästi Maurice Leblancin kirjalliseen alkuperään. Meilläkin julkaistiin esimerkiksi vuonna 1967 suomeksi Arsène Lupin, herrasmiesvaras -kirja.

Arsène Lupin on menneiden aikojen herrasmiesvaras. Lupinia ei yleensä toki näytetä varsinaisissa konnantöissä, vaan ennemminkin niiden kunniakkaammissa muunnelmissa. Hän saattaa esimerkiksi varastaa arvomaalauksia laittomin ja epämääräisin keinoin rikastuneilta. Lupin myös kilvoittelee älyssä, oveluudessa ja taidossa toisten varkaiden kanssa haluten olla heitä askeleen edellä. Pulaan joutuneet neitokaiset olvat myös Lupinin agendalla.

Lupin käyttäytyy herrasmiesmäisesti ja on yleensä varsin rento tyyppi, mutta saattaa vaaran uhatessa puolustaa itseään omaamillaan jujutsu-taidoilla. Kotioloissa Lupinin arjesta ja hyvinvoinnista huolehtii Yvon Buchardin näyttelemä hovimestari Grognard. Vaikka poliisit säntäilevät ja pyssytkin paukkuvat sarjassa toisinaan, on se kuitenkin ennemminkin vanhanajan kepeä veijarisarja kuin kovanluokan toimintaa. Sarjan verraton tunnusmusiikki istuu myös mainiosti tähän sävyyn.

Arsène Lupinia näyttelee arvostettu ranskalainen näyttelijä Georges Descrières, joka oli pitkät perinteet omaavan Théâtre Français'n näyttelijöitä.

Meillä Arsène Lupinia esitettiin ensin vuonna 1971, sitten pidettiin pari vuotta paussia ja asiaan palattiin uudelleen vuonna 1974. Sarjaa tehtiin vain kaksi kautta, ja niiden aikana 26 tunnin mittaista jaksoa. Vuonna 2004 tehtiin Jean-Paul Salomén ohjaama samanniminen uusioelokuva.