Kyllä, herra ministeri - Yes Minister

Jos Ruutiukot/Dad's Army ja Mennään bussilla/On the Buses osuivat brittihuumorin kovaan ytimeen, niin Monty Pythonin lentävä sirkus/Monty Python's Flying Circus ja Ei yhdeksän uutiset/Not Nine O'Clock News -tyyppiset sarjat vetivät sitä sitten anarkistiseen nonsense-huumorin suuntaan. Mutta olihan vielä älyllinen vaihtoehtokin. Poliittinen satiiri on ollut Britanniassa voimissaan, ja kyllähän me suomalaiset ostimme täysillä radiohupailun Knalli ja sateenvarjo/The Men from the Ministery, jonka Edward Taylor ja John Graham loivat BBC:lle 1960-luvulla. Saman polun toista laitaa tallusteli televisiossa sarja Kyllä, herra ministeri/Yes Minister (1980-84) ja jatkonsa Kyllä, herra pääministeri/ Yes, Prime Minister (1986-88).

Sarja sijoittuu lähes kokonaan kuvitteseen kabinettiministerin Jim Hackerin (Paul Eddington) ministeriöön (Department for Administrative Affairs). Sarjan alussa Hacker tutustuu talon tapoihin rinnallaan henkilökohtainen avustajansa Bernard Woolley (Derek Fowlds) sekä ministeriön vakituinen virkamiessihteeri Sir Humphrey Appleby (Nigel Hawthorne). Uusi ministeri on usein uudistusintoinen, ja tämä puolestaan kauhistuttaa Sir Humphreytä, jonka mielestä asiat rullaavat juuri tällaisenaan parhaiten. Ministerit vaihtuvat, mutta henkilökunta pysyy. Tämä aiheuttaa jatkuvaa törmäilykurssilla oloa sekä juonittelua puolin jos toisin. Bernardin on välillä hankala tasapainoilla molempien osapuolien välillä ja valita lojaalisuutensa kohdetta.

Heti sarjan avausjaksossa Hacker peräänkuuluttaa 'avointa hallintoa', ja sarjan edetessä esityslistalla on muun muassa virkakoneiston karsiminen, tiedonkulun parantaminen, naistyövoiman palkkaaminen, byrokratian vähentäminen, apurahojen kohdentaminen ja niin edelleen. Joskus harvoin sekä Hackerin että Sir Humphreyn edut myös kohtaavat, ja he käyvät yhdessä taistoon oman asemansa puolesta. Status quo säilyy miesten välillä halki tuotantokausien. Hackeria itseä ajaa ajoittainen idealismin puuska mutta yhtä lailla raadollisesti myös huoli omasta poliittisesta tulevaisuudestaan.

Sarjan luojat Antony Jay ja Jonathan Lynn ovat saaneet osaan materiaalia inspiraation oikeasta elämästä ja yhteyksistään polittikan tekijöihin. Mm. jakso uudesta sairaalasta, joka on säästösyistä ilman hoitohenkilökuntaa ja potilaita, perustuu todellisuuteen! Onko se sarjan maineelle hyvä vai huono asia, on toinen juttu, mutta pääministeri Margaret Thatcher mainitsi Kyllä, herra ministerin mieliohjelmanaan. Thatcher jopa esitti aikanaan pienen sketsin yhdessä Eddingtonin ja Hawthornen kanssa.

Sarja oli äärimmäisen suosittu, ja kriitikotkin ylistivät sitä tekijöiden napsiessa palkintoja. Se sai myös toisintoja muissa maissa, ja eräänlaista velkaa tälle sarjalle varmasti maksaa myös Politiikan nappula/The Thick of It (2005-). Näyttämöllekin tehtiin 2010 oma versio Kyllä, herra pääministeristä.

Tässäkin sarjassa luotettiin animoituihin alkuteksteihin. Tällä kertaa itse kuvat eivät liikkuneet, vaan ne olivat Gerald Scarfen karikatyyreja pääkolmikosta, jotka kuvittaja animoi itsevärittyviksi. Alkutekstit alkoivat Big Benistä ja päättyivät Sir Humpreyn kädessä olevaan  Weekly Information Bulletin -lehden kannessa olevaan episodin nimeen. Musiikin on säveltänyt Ronnie Hazlehurst, ja teema perustuu Big Benin kellojen soittoon. "It's the easiest thing I've ever done", kommentoi säveltäjä työtään jälkikäteen.

Sarjan pääkolmikko onnistuu melko mukavasti rooleissaan kukin. Jokainen osaa olla omalla tavallaan vilpitön pyrkimyksissään, ja saa sitä kautta katsojan puolelleen. Toki Kyllä, herra ministeri edustaa myös valmiiksinaurettua, alleviivattuakin monikamerakomediaa, jossa pelataan tuttuudella, vakioilmeillä ja -kaavallakin, mutta se on toisaalta kaikessa satiirisuudessaan myös oivalluksia antavaa ja hieman miettimäänkin laittavaa huumoria. Sarjasta pystyy yhä nauttimaan.

Puolituntisia jaksoja viidessä vuodessa syntyi yhteensä 38 kappaletta. Suomessa Ylen ruotsinkielinen puoli ehätti apajalle ensin ja alkoi esittää vuonna 1982 sarjaa nimellä Javisst, herr minister! Seuraavana vuonna se nähtiin jo suomeksikin tekstitettynä.

Hacker: How many people do we have in this department?

Sir Humphrey: Ummm... well, we're very small...

Hacker: Two, maybe three thousand?

Sir Humphrey: About twenty three thousand to be precise.

Hacker: TWENTY THREE THOUSAND! In the department of administrative affairs, twenty three thousand adminstrators just to administer the other administrators! We need to do a time-and-motion study, see who we can get rid of.

Sir Humphrey: Ah, well, we did one of those last year.

Hacker: And what were the results?

Sir Humphrey: It turned out that we needed another five hundred people.