Muutamia vuosia sitten edesmennyt Ronnie Barker, brittiläinen näyttelijä, kirjoittaja, koomikko, tuottaja ja liikemies, on iso nimi Britannian televisiomaailmassa, ja huippuvuosinaan hän voitti useitakin BAFTA-palkintoja.
Barker aloitti teatterin pakeilla, ja huomasi siellä olevansa parhaimmillaan komediallisissa esityksissä. Näissä nimeä saatuaan hän pääsikin siirtymään radion pariin 1950-luvulla, ja 60-luvun alussa myös televisioon ja elokuviin. Läpimurto oli satiirisessa sketsisarjassa The Frost Report (1966-67), jota kirjoittivat Graham Chapman, Marty Feldman ja John Law. Barkerin rinnalla nähtiin David Frost ja John Cleese sekä hänen tuleva yhteistyökumppaninsa Ronnie Corbett. Sarjan erikoisjakso voitti Montreuxin Kultaisen Ruusun.
Barkerin ura jatkui osin samojen kumppanien kanssa uusissa ohjelmissa, ja hän sai myös pari omaa, joista ainakin Hark at Barker'ia (1969-70) esitettiin meillä vuonna 1972 nimellä Isäntänä Ronnie Barker. Vuonna 1971 Ronniet Barker ja Corbett yhdistivät taas voimansa sarjan The Two Ronnies -otsikon alla. Tätä sarjaa kumppanukset jatkoivat pienin katkoin kaksitoista kautta aina vuoteen 1987 (he mm. asuivat välissä vuoden Australiassa veropakolaisina esittäen siellä jo Lontoossa vetämäänsä sarjaan perustuvaa lavashowta Sidneyssä ja Melbournessa). Sarja oli sekoitus sketsejä, lauluja ja tämäntapaista sillisalaattia. Ja menestys. Barker kirjoitti itse suuren osan käytetystä materiaalista, mutta käytti salanimeä Gerald Wiley, jotta itse tekstillä olisi merkitystä, ei sillä kuka sen on kirjoittanut. Barker osoitti taipumusta perfektionismiin muutenkin tässä ohjelmassa, ja hänellä oli varsin tarkka käsitys, miten kukin juttu piti siinä tehdä. Sarjasta tuli kansallinen instituutio, jonka jaksoja katsoi 15-20 miljoonaa brittiä joka kerta.
Aikaa jäi omillekin sooloprojekteille ja vuonna 1973 BBC antoi Barkerille menestyksen myötä suhteellisen vapaat kädet, ja hän iski seitsemän kärpästä yhdellä iskulla eli sarjan Seven of One (1973). Sarjassa oli seitsemän eri tarinaa useilta eri kirjoittajilta. Kaksi niistä herätti enemmänkin kiinnostusta. Ensimmäinen oli Roy Clarken kirjoittama Open All Hours ja toinen Dick Clemantin ja Ian Le Frenaisin Prisoner And Escort. Nämä molemmat ponnistautuivat tästä alustaan kokonaisiksi sarjoiksi.
Prisoner And Escort jalostui sarjaksi Hilut kintuissa/Porridge (1974-77) ja Open All Hours (1976-85) -sarja tunnetaan meillä nimellä Aina auki. Clemant ja Le Frenais jatkoivat myöhemmin omaa menestyksekästä yhteistyötään kirjoittajina mm. hittisarjoissa Lovejoy ja Näkemiin vaan, muru!/Auf Wiedersehen, Pet.
Hilut kintuissa -sarja sijoittuu vankilamiljööseen, ja Barker esittää siinä ovelaa jos kohta kyynistäkin vankia nimeltään Norman Stanley Fletcher. Ainakin sarjan kehys oli siis uutta tilannekomedioissa. Sarja itsessään olikin menestys: sitä katsoi viitisentoista miljoonaa ihmistä, ja kriitikotkin ylistivät sarjaa. Esimerkiksi The Times näki siinä syvempääkin kuvausta: "Sarja näyttää, mitä vankilassa selvityminen vaatii: pieniä päivittäisiä voittoja systeemistä, mikä pitää vangit järjissään." BBC:n mukaan sarja on "one of the most classic British sitcoms ever produced", klassikkokamaa siis. Barker itsekin muistelee Hilut kintuissa -sarjaa parhaimpana työnään. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä muistetuksi pelkkänä Fletcherinä, vaan päätti lopettaa sarjan huipulla, vain kahden tuotantokauden jälkeen ja keskittyä sitten uuteen, Aina auki/Open All Hours -sarjaansa. Tosin Hilut kintuissa sai vuonna 1978 lyhyen spin-off-jatkonsa, kun Fletcher vapautui vankilasta sarjassa Kaidalla tiellä/Going Straight (1978). Suomessa näimme tämän vuonna 1979, kun alkuperäistä sarjaa katsottiin meillä vuonna 1977.
Barker jatkoi vielä muidenkin projektien parissa, ja teki joutsenlaulunaan vuonna 2005 sarjan The Two Ronnies Sketchbook (2005), jossa hän esitti vanhan kumppaninsa Ronnie Corbettin kanssa klassisia sketsejään alkuperäisestä sarjasta uudelleen filmattuina. Viimeinen spesiaaliepisodi 'The Two Ronnies Christmas Sketchbook' esitettiin Ronnie Barkerin jo kuoltua.
Sarjan päähenkilö on Ronnie Barkerin esittämä murtovaras Fletcher, joka on tuomion antaneen tuomarin sanoin "an habitual criminal". Fletch lähetetään HMP Slade -nimiseen vankilaan tuomiotaan istumaan sellikaverinaan hieman naiivi Lennie Goodber (Richard Beckinsale), jota Fletcher toisinaan piikittelee, mutta ottaa myös suojelukseensa. Fletch joutuu usein napit vastakkain sotilaallisen tiukan vartijan, Mr. Mackayn (Fulton Mackay) kanssa. Mackayn virkaveli Mr. Barrowclough (Brian Wilde) sensijaan on sympaattisempi hahmo, jota Fletcher pystyy manipuloimaan.
Tuotantoyhtiöllä oli vaikeuksia löytää sopivaa rakennusta ulkokuviin, ja toisella kaudella se piti taas vaihtaa. Sisäkuvat selleistä, toimistoista ja muualta kuvattiin kuitenkin BBC:n studioilla. Alkutekstijakson ulkokuvat ovat oikeasta vankilasta (Maidstone Prison), mutta sulkeutuvat ovet puolestaan kuvattiin poliisiasemalla. Elokuva on aina palapelien taidetta.
Mackay: There are only two rules in this prison: 1 - do not write on the walls. 2 - You obey all the rules.
Suomessa Barkerin neroutta ei oikein koskaan ymmärretty. Mielestäni maailman paras koomikko.
VastaaPoista