Vaarallinen tehtävä - Mission Impossible

Vaarallinen tehtävä (Mission Impossible) oli oikeastaan toinen 60-luvun vauhtisarjoista, jotka syntyivät James Bond -elokuvien myötä, ja jotka sijoittuivat juonittelun ja vakoilun maailmaan. Se toinen oli Napoleon Solo (The Man from U.N.C.L.E.). Samaa aihepiiriä toki sivusi myös kolmas Suomessa samoihin aikoihin esitetty sarja, Minä vakooja (I Spy), mutta sen kattaus ei ollut niin runsas kuin noissa edellämainituissa sarjoissa.

Vaarallista tehtävää tehtiin seitsemän kautta ja 171 episodia vuosina 1966-1973. Sarjan ideoi Bruce Geller. Sarjassa joukko hallituksen salaisia agentteja muodostavat ryhmän nimeltään IMF (Impossible Missions Force), joka operoi pallollamme laajalla säteellä. Ensimmäisellä kaudella ryhmää johti Dan Briggs, jota esitti hieman värittömästi Steven Hill. Hill teki kypsyttyään toisaalta hyvää sivuosatyötä Kova laki (Law & Order) -sarjassa. Toisesta kaudesta alkaen johdon otti kuitenkin IMF:ssä haltuunsa Jim Phelps, jota harmaahiuksinen Peter Graves esittikin ikonimaisesti.

Jokaisen jakson alussa ryhmän johtaja saa eri kätköpaikoista uuden tehtävän ohjeet ääninauhalla, joka kuuntelun jälkeen tuhoutuu viidessä sekunnissa itsestään ja tämän jälkeen alkavat vauhdikkaat alkutekstit, joissa animoitu, palava tulilanka etenee ja joissa on jännittäviä klippejä tulevasta jaksosta. Alkutekstejä täydentää Lalo Schifrinin unohtumaton musiikki.

Varsinkin sarjan alkupäässä ryhmän pomo poimi kuhunkin tehtävään arkistostaan sopivimmat jäsenet, mutta käytännössä ryhmän koostumus oli koko lailla vakio läpi kauden. Toisinaan käytettiin vierailevia tähtiä yksittäisissä jaksoissa, kun tehtävään tarvittiin jokin erityistaito. Sarjan vakiokasvot vaihtuivat jonkin verran vuosien mittaan. Pisimmät urat (kaudet 1-7) sarjassa tekivät Greg Morris ja Peter Lupus. Morrisin hahmo oli Barney Collier, jonka erityistaitona olivat sähkötyöt ja rakennusten infrastruktuuri ylipäätään. Lupus puolestaan esitti hieman kulmikkaasti väkivahvaa William Armitagea. Yhtä pitkän uran eli seitsemän tuotantokautta teki toki myös nauhan ääni eli Bob Johnson.

Muita mieleenpainuvia hahmoja olivat esimerkiksi Martin Landaun naamiovelho Rollin Hand (Landau teki toisen klassikkosarjansa Avaruussema Alfan/Moonbase Alpha 70-luvulla, mutta muistetaan myös varttuneemalla iällään muun muassa hienosta Bela Lugosi -hahmostaan Tim Burtonin Ed Wood'issa). Leonard Nimoy peri Landaun roolin ja hän viihtyi IMF:ssä kaksi kautta, mutta on toki muistetumpi Star Trek -klasarin Spockina. Pakollisessa (!) naisroolissa oli aluksi Barbara Bain Cinnamon Carterina ja sittemmin Lee Meriwether Traceyna sekä Lesley Ann Warren Dana Lambertina ja viimein Lynda Day George Caseyna. Kullakin naisella oli erityistaitonaan erilaisten roolien vetäminen sekä kohtalokkaana naisena, Femme Fatalena, toimiminen.

1980-luvun lopulla sarja herätettiin vielä hetkeksi henkiin, pomonaan jälleen Peter Graves, mutta se jäi tuolloin lyhytikäisemmäksi. Liekö aika ajanut sen kultaisen hetken ohi. Vuonna 1996 formaatti herätettiin henkiin, kun sarjaa alettiin tehdä isolle kankaalle Tom Cruisen tähdittämä. Tuon oven rakoon me suomalaisetkin olemme jalkamme saaneet, kun Samuli Edelmann piipahti saagan nelososassa.

Omana aikanaan Vaarallinen tehtävä oli laatuviihdettä, jonka uutta jaksoa odotti. Tänä päivänä kuvallinen ilmaisu ja erikoisefektit ovat aivan eri tasolla, mutta tällaista sarjaa ei pidä tietysti katsoakaan pelkästään 2000-luvun 3D-silmälasien läpi. Se on genrensä kulmakivi ja yhäkin katsottava sarja.

"As always, should you or any of your I.M. Force be caught or killed, 

the Secretary will disavow any knowledge of your actions."