Chuck Lorre ja Bill Prady ovat miehet Rillit huurussa (The Big Bang Theory) -sitcomin taustalla. Miehet ovat omanlaisiaan kultasormia amerikkalaisessa televisiomaailmassa. Lorre on ollut mukana mm. mainioissa Äiti ja risat/Grace Under Fire, Dharma ja Greg sekä Miehenpuolikkaat/Two And a Half Men -sarjoissa. Pradyn plakkarissa taas ovat esimerkiksi Pulmuset/Married... with Children, myös Dharma ja Greg sekä Gilmoren tytöt. Rilleissä he yhdistivät voimansa kerrassaan erinomaisella tavalla.
Rillit huurussa alkoi vuonna 2007 ja tällä hetkellä on menossa kymmenes sesonki. Sarja on sekä hyvässä että pahassa aika perinteinen huumoripuolituntinen. Siinä ei juuri kolkutella huonon maun rajoja eikä yllätetä asenteella, vaan dialogit on täsmäkirjoitettu päättyviksi aina punch line'en. Se on kuitenkin erinomainen tyyppinsä jatkumon edustaja, ja -toki- suosion kasvettua määrämittaansa on sarja tehnyt uusiakin aluevaltauksia, vaikka pääpaino on aina pysynyt tutussa ja turvallisessa perusasetelmassa. Voipa miesten uria pitää jo - niin, urautuneina.
Sarjan kehiö on aika simppeli. Kaksi tiedemiesnörttiä asustaa slummimaisessa ympäristössä mutta karamellimaisin värein ja erityisesti popkulttuurihenkisin vempelein varustettua asuntoa. Heillä on työ- ja vapaa-ajankavereinaan kaksi muuta lapsekkaan kehittymätöntä tiedemiestä. Mikäli mahdollista: vielä nörtimpää. Hissittömän (tai oikeammin yhä korjausta odottavan hissin) rakennuksen samassa kerroksessa asuu vastapäätä kouluttamaton ja monessa sivistymätön mutta samalla erityisen tervejärkinen nuori nainen, joka on alkukausilla porukan jakamattoman mielenkiinnon kohde. Varsinaista päähenkilöä ei ole, ellei sellaiseksi sitten halua laskea sarjan ainoaa rilliniekkaa, fyysikko Leonard Hofstadteria, jota tyypittelee lyhyenläntä Johnny Galecki. Hän edustaa ehkä selvimmin miesporukan normaaleinta ihmistä. Mikä ei ole toisaalta vielä kovin paljon...
Kämppiksenä Leonardilla on toinen fyysikko nimeltään Sheldon Cooper, jota näyttelee omintakeisella tyylillä Jim Parsons. Sheldon on varsin ihmissuhdetaidoton eksentrikko, jonka roolia on sarjan edetessä kasvatettu koko ajan yhä dominoivammaksi. Sheldon edustaa hahmoltaan sitcom-univerumissa sellaista hieman kahelia naapurinmiestä kuten vaikkapa Seinfeldin Cosmo Kramer. Tosin siinä missä Michael Richards esitti rooliaan muina miehinä, tuntuu Parsons työstävän omaansa alleviivatummin ja nautiskelevasti tiedostaen. Siinä on se vaara, että tulos muuttuu itsetarkoitukselliseksi ja syö roolin hauskuuden kokonaan. Ilmeisen itsetehostetusta roolityöstä huolimatta Parsonsin tyypittelyä on arvostettu neljällä Emmy'llä ja vuonna 2011 paukahti myös Golden Globe -pysti.
Parivaljakon ystävät insinööri Howard Wolowitwitz (Simon Helberg) ja tähtitieteilijä Rajes Koothrappali (Kunal Nayyar) on kirjoitettu selvästi toista kaksikkoa kapeammiksi. Miehet ovat kuitenkin temmeltäneet näilläkin lähtökohdilla sen verran taitavasti, että heidän persoonansa ja ominaispiirteensä ovat vahvistuneet selkeästi myöhemmillä tuotantokausilla kukkaansa ja nykyisissä jaksoissa he tekevätkin erityisen nautittavaa ja oleellista työtä.
Alkuperäisen miehityksen (!) ainoan vakionaisroolin, tarjoilija Pennyn, tekee Kaley Cuoco upean monivivahteisesti (Pennyn sukunimeä ei sarjassa ole paljastettu). Hän on hepsankeikka, joka tuo sananmukaisesti järjen äänen mukaan älykköporukkaan, ja Cuoco osaa oikeasti näytellä hyvillä nyansseilla hahmoaan.
Sarja oli aluksi jäädä junnaamaan jumiin haukotuttavaan ihastusdraamaan: Leonard haikaili Pennyn perään, mutta ei saanut aloitetta tehdyksi. Tätä samaa teemaa veivattiin vuosikausia esimerkiksi sinänsä nasevassa Frasier-sarjassa, jossa kallonkutistaja Niles kuolasi lääkintäjumppari Daphnen perään. Nyt Leonard sai Pennyn nopeammassa tahdissa, ja pari on ehtinyt jo erotakin palatakseen myöhemmin jälleen yhteen.
Koska perustilanne on varsin kaavamainen, on sarjaan pitänyt kirjoittaa uusia jännitteitä. Mukaan on uitettu 'tyttöystävät' niin Sheldonille kuin Howardillekin sekä muutamia muita usein nähtyjä sivuhahmoja (sarjakuvakauppias Stuart Bloom (Kevin Sussman) tai lukuisia päähenkilöiden sukulaisia).
Naisten osuutta on vähitellen kasvatettu ja tuotu heidät tasa-arvoisiin rooleihin miesten elämässä (joskin rooleina sitten kapeampiin). Vastahankaisen Sheldonin mielitiettyä näyttelee aiemmin suosittua Kullannuppu/Blossom -sitcomin nimiosaa esittänyt Mayim Bialik, joka tässä joutuu riutumaan rakkaudessa varautuneen ja nahjusmaisen Sheldonin katveessa. Howardin tärkein naissuhde oli sarjan alkupuoliskolla hänen kovaääninen äitinsä (josta ei koskaan muuta näytettykään, Carol Ann Susi) sekä kovakourainen robotti. Myöhemmin hän hullaantui lapsenääniseen mutta kovaluonteiseen Bernadette Rostenkowskiin (Melissa Rauch).
Tarkoitushakuista lisäarvoa Rilleissä tuovat lukuisat viittaukset populaarikulttuuriin, jota miehet hiukan yllättäenkin fanittavat täysillä. Erityisesti sarjakuva- ja scifiuniversumit toistuvat tarinoissa. Toki mukaan on käsikirjoitettu runsaasti myös matemaattis-luonnontieteellistä käsitteistöä. Sarjan cameo-roolit liittyvät miesten harrastuksiin mukavasti; jaksoissa ovat piipahtaneet muiden muassa Star Trekin Spock Leonard Nimoy ja Sulu George Takei, Hämppiksen ja usean muun Marvelin supersankarisarjiksen luoja Stan Lee sekä fyysikko ja kosmologi Stephen Hawking. James Earl Jones on esiintynyt itsenään ja Chuck Lorren toisesta sarjasta cameon on tehnyt myös Charlie Sheen. Piipahdusrooleja ovat tehneet myös muun muassa Buzz Aldrin, Bill Nye, Carrie Fisher, Kevin Smith ja Howie Mandel omina itseinään.
Perussitcomista kasvoikin instituutio.
[Knock-knock-knock]Sheldon: Penny.[Knock-knock-knock]Sheldon: Penny.[Knock-knock-knock]Sheldon: Penny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti