Sarjan kotimaa oli Iso-Britannia, jossa tätä supermarionaatioksi kutsuttua nukkesarjaa tehtiin kaikkiaan 32 kappaletta 50 minuuttisia jaksoja. Nukkeja liikuteltiin siimojen avulla tassutellen. Myös niiden suut saatiin liikkumaan. Tarvittaessa lisättiin otsalle hikeä yms. tehostetta ja joskus käytettiin lähikuvissa esimerkiksi oikeiden ihmisten käsiä. Myöhemmin tehtiin vielä kaksi pitkää elokuvaakin: Thunderbirds Are Go! (1966) ja Thunderbird 6 (1968). Vuonna 2004 tehtiin vielä kuriositeettina Myrskylinnut-elokuva oikeilla näyttelijöillä.
Sarjan kehyskertomuksessa entinen astronautti Jeff Tracy luo omaisuutensa turvin tämän yksityisen pelastuspalvelun ja sen huimat tekniset vimpaimet. Jeffillä on viisi poikaa, jotka toimivat kaikki järjestön palveluksessa (Scott, John, Virgil, Gordon ja Alan). Lisäksi sarjan vakiohahmoina esiintyvät Jeffin ystävä Kyrano ja tämän tytär Tin Tin sekä Lady Penelope sekä tämän miespalvelija Parker (joka kätevästi on entinen rikollinen).
Sarjan tunnusmusiikki (Barry Gray) on myös melkoisen unohtumaton (ja mahtipontinen).
Nykyisen notkean tietokoneoperoidun 3D-animaation rinnalla Myrskylinnut on luonnollisesti tavattoman jähmeä ja kömpelö. Siinähän se viehätys edelleen piilee?
Kuten odottaa (vai toivoa) sattaa, vuonna 2015 vihdoin saatiin sarjaan tv-päivitys. Silloin tehtiin uusi-seelantilais-brittiläinen tuotanto Thunderbirds Are Go. Ensimmäisellä kaudella syntyi peräti 26 episodia (alkuperäisestä poiketen 22 minuuttisina). Uutta on myös se, että uusi sarja myös yhdistelee "aitoja" pienoismalleja ja -maisemia tietokoneanimoituihin hahmoihin.
Sekä välineet että hahmot on tietenkin nykyaikaistettu, mutta kehys, perusalukset ja tarinatkin on pidetty perinteitä kunnioittavina. Perheen pää Jeff on kuitenkin poistettu. Nähtäväksi jää, nappaako sarja uusia Myrskylintu-faneja ja viihdyttääkö se meitä vanhoja entusiasteja? Toinen ja kolmas kausi on kuitenkin varattu.
Thundersbirds are GO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti