Pako/Prison Break (2005-09) -sarjaa alettiin ennakkorummuttaa Suomessa hyvissä ajoin, ennen kuin se syksyllä 2006 lopulta alkoi. Sarja sisältää kohtalokkaita katseita, musiikilla alleviivausta, kliseisiä kohtauksia, täysin vailla ominaisuuksia olevaa näyttelijäntyötä ja valtavasti käänteitä. Mutta ei yhtään yllätystä. Ja silti? Jokin siinä ärsyttävällä tavalla kiinnostaa.
Pako-sarjan piti olla alunperin vain 13-osainen minisarja, mutta Fox-yhtiö oli tyytyväinen sarjaan ja sen suosioon, ja niin saaga laajeni yhä älyttömämpiin ulottuvuuksiin. Ensimmäinen kausi seurattiin perinteistä mutta tuskastuttavan hidasta ja hataraa juonta, jossa rakennusinsinööri Michale Scofieldin (Wentworth Miller) päämääränä oli vapauttaa syyttömänä pitämänsä veli Lincoln Burrows (Dominic Purcell) Fox Riverin vankilasta. Burrowsia syytetään varapresidentin veljen murhasta, ja sähkötuoli odottaa häntä. Scofeild tatuoi yläruumiinsa vankilan pohjapiirroksilla ja muilla juonikkailla kuvioilla, tekee tekaistun ryöstön, jää kiinni siitä sekä tuomitaan myös Fox Riveriin, jossa hän mm. uittaa paperilintuja viemärikanavissa. Hoh hoijaa!
Kaiken sähläilyn ja sattuman kaupalla kumpikin onnistuu vihdoin viimein pakenemaan vankilasta, Scofield varpaitaan lyhyempänä (joskaan tämä ei tunnu pakoa haittaavan) seurueessaan pieni kourallinen muita vankeja. Mukana roikkuu muun muassa Scofieldin sellikaveri, sympaattinen Fernando 'Papi' Sucre (Amaury Nolasco), josta ei kyllä kovanaamaa hevillä saa. Äärikliseiksi niljakkeeksi kirjoitettu Theodore 'T-Bag' Bagwell (Robert Knepper) onnistuu roikkumaan käsipuolenakin läpi kaikkien tuotantokausien.
Toisella kaudella pako jatkuu vapaalla jalalla ja mukaan saadaan salaliittoilua (sic!). 'Yhtiö' haluaa yhä kiihkeämmin Burrowsin pois päiviltä, ja porukan kannoille asetetaan agentti Alexander Mahone (William Fichtner), jolla ei itselläkään ole kaikki kuulat tasapainossa. Kaikkien vankilaelokuvien emävartija Brad Bellick (Wade Williams) alkaa jahdata yksityisesti karkureita, mutta joutuu itse lavastetuksi murhaan, ja on päätyä Fox Riveriin vangiksi, kun Mahone pelastaa hänet värväämällä porukkaansa. Fox Riverin entinen lääkäri Sara Tancredi (Sarah Wayne Callies) on sekaantunut pakoon. Hänet vangitaan, ja hän pääsee vapaaksi, ja löytää lopulta veljekset, ampuu miehen kuoliaaksi, ja Scofield ottaa syyn niskoilleen, ja menee uuteen vankilaan, ja...
Lopputulos on loputon käänteiden vyyhti, jolla vain yritetään hämätä, että mitään kerrottavaa ei juuri ole. Hahmot ovat puistattavan yksiulotteisia, yleensä vain julmisteluun kykeneviä. Tällaista yrmeänä tuijottelun estetiikkaa ja latteuksien lausumista saa harvoin nähdäkseen näin juhlaparaatina. Tarinassa on aukkoja kuin siivilässä, ja vähätkin ideat joko hukataan tai yksinkertaisesti unohdetaan matkan varrella. Merkillistä soopaa, ja silti sitä katsoo ja jää odottamaan seuraavaakin episodia.
Sarjan voima olisi ollut juuri perinteisessä vankilapakomuunnelmassa, mutta ruokahalu taisi kasvaa syödessä. Kakkoskausi on turhaa junnausta ja venyttelyä. Kolmoskaudella palataan vankilapakoteemaa mutta köyhemmin rahkein. Neloskausi on taas loputonta juoksua ja juonittelua ja liittoutumista, ja se sisältää tv-historian huonoimmat ampujat; tulitaistelu toisensa jälkeen päätyy naarmuttomaan pakenemiseen. Lähietäisyydeltä toki saadaan useita osumiakin.
Sarjan päätöskuva ("Neljä vuotta myöhemmin") on hyvä. Koska se kuitenkin poikkeaa musiikkeineen ja hautakiviajoineen täydellisesti koko muun sarjan estetiikasta, tuntuu se kovin päälleliimatulta ja laskelmoidulta. Hyvä se silti kuitenkin on.
Sarjaa tehtiin neljä kautta (81 episodia), mikä ei lakkaa koskaan hämmästyttämästä.
Sarjan näyttelijöistä viime aikoina ovat esillä olleet miellyttävä Amaury Nolasco, joka on tehnyt sekä Takaa-ajajat -poliisidraamaa että Work It -sitcomia naiseksi pukeutuneena. Sarah Wayne Calliesia on näkynyt The Walking Dead -zombiesarjassa. Ja sitten tietenkin William Fichtner uudessa Lone Ranger -leffassa (2013), missä hän teki kerrassaan mainion pääpahis-Cavendishin roolin.
Michael Scofield: This is going wrong in every possible way.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti