Lovejoy

Englanninkieli yhdistää Amerikan ja Britannian, ja samalla se erottaa ne: aksenteissa on isoja eroja jos kohta sanastossakin. Toisinaan sitä käytetään surutta hyväksikin (Daphne Frasierissa), mutta toisinaan näyttelijä lyödäkseen itsensä läpi joutuu käyttämään sitä taitoa, missä hän on hyvä: teeskentelyä ja matkimista. Sekä elokuvan että television maailmasta  löytyy esimerkkejä, että näyttelijä on karistanut luontaisen aksenttinsa puheestaan pois menettämättä kuitenkaan itse näyttelijänlaatuaan.

Amerikan maalla leipäänsä ovat ansainneet briteistä esimerkiksi Dominic West (Jimmy McNulty) ja Idris Elba (Stringer Bell) Langalla/The Wire -sarjassa. Joseph Fiennes (Mark Benford) FlashForward'issa. Natascha McElhone (Karen) Californication-hassuttelussa. Anna Friel (Charlotte 'Chuck' Charles) Pushing Daisies -sarjassa. Kirkkaana timanttina tietysti Bertie Woosterin brittienglannista jo kaukaa tunnistettava Hugh Laurie, jota ilman House-sarjaa ei voisi enää kuvitella. Ei jälkeäkään vanhan mantereen englannista. Myös Ian McShane on liittynyt siihen brittinäyttelijöiden ketjuun, jotka ovat tehneet nimeään tykö myös Amerikan mantereella. Hänen kapakoitsija Al Swearengensa on Deadwoodin kulmakiviä.

Onhan tämä toiminut toisinkin päin: Natalie Portman, Scarlett Johansson, Johhny Depp, Renee Zellweger, Gwyneth Paltrow, Meryl Streep, Dick van Dyke, Kevin Costner tai Marlon Brando ovat kaikki näytelleet enemmän tahi vähemmän ikonisia brittejä, mitä ei ilman kulmakarvojen kohottelua olla varmaankaan saarivaltiossa katsottu ja kuunneltu...

Ian McShane on ollut käytetty luottomies muutenkin, mutta on hänellä tunnistettava loistorooli ennen Deadwoodiakin. Se oli pikkukonna ja antiikkikauppias Lovejoy samannimisessä tv-sarjassa (Lovejoy, 1986-94). Lovejoyn hahmo perustuu John Grantin (alias Jonathan Gash) kirjalliseen hahmoon, joskin tv-sarjan maailma on etäännytetty osin tunnistamattomaksi verrattuna alkuperäisiin kirjoihin. Tv-sarja on huomattavan komediallinen, eikä sisällä huimaa väkivaltaa, vaikka lain molemmilla puolilla vieraillaankin. Henkilöhahmot, ennen kaikkea Lovejoyn ystävä Tinker Dill (Dudley Sutton), ovat kokeneet melkoisia muodonmuutoksia kirjallisesta alkuperästään.

Omanlaisensa etäännytystekniikka tv-sarjassa on toistuva kikka, jossa Lovejoy puhuu suoraan kameralle. Itse Lovejoyn hahmo on tehty ristiriitaiseksi. Hän arvostaa aitoa antiikkia ja omaa lähes yliluonnollisen kyvyn erottaa väärennös alkuperäisestä, mutta välillä hän turvautuu itsekin vilppiin, ja istuu vankilassa rötöksistään. Myös Lovejoyn takatukka on huomattava tuntiomerkki, ja sen pituuden vaihtelua voi sarjan edetessä seurata.

Sarjaa tehtiin aluksi vain yksi tuotantokausi, jonka jälkeen oli viiden vuoden paussi. Sitten sarjaa tehtiin säännöllisesti viisi kautta. Tärkeimmät perushahmot olivat mukana alusta alkaen. Edellä jo mainittu Tinker Dill on sympaattinen ja viinaanmenevä hahmo, jolla on sormensa myös antiikkimaailmassa. Lovejoylla on epämääräinen nuori apuri, Eric Catchpole (Chris Jury), joka puolestaan ei antiikista ymmärrä juuri mitään, ja siksi hän usein saakin ohjelmassa humristisen side-kick'in roolin. Lovejoylla on myös hieman hatarasti perusteltu ystävyys- ja luottosuhde läheisen kartanon Lady Jane Felshamiin (Phyllis Logan). Lovejoyn arkkivihollisen paikka on varattu hienostelevalle antiikkikauppias Charlie Gimbertille (Malcolm Tierney). Viidennellä kaudella sekä Eric että Lady Felsham lähtuivät sarjasta, mutta hyvän tavan mukaan he olivat taas mukana päätösepisodissa Lovejoyn häissä.