1970-luvun alkupuolella meillä katseltiin laadukasta brittidraamasarjaa nimeltään Ashtonin perhe/A Family at War (1970-72) varsin tuoreeltaan. Se oli 52-osainen sarja, jossa seurattiin Ashtonin perheen taivalta vuodesta 1939 lähtien läpi sotavuosien. Granada Television -yhtiö tuotti Ashtonin perhettä. Näyttelijäystävykset Jean Marsch ja Eileen Atkins ryhtyivät kehittelemään ideaa komediasarjasta, joka kertoisi kahdesta palvelijattaresta isossa maalaistalossa viktoriaanisella ajalla. Idean kehittelyn seurauksena komediallinen puoli pudotettiin pois, ja mukaan otettiin myös isäntäväkeä, ketä palvelijattaret voisivat palvella, ja kehyskin vaihdettiin edwardiaaniseksi Lontooksi. Tätä kehitelmää sitten tarjottiin Granada Television'ille, mutta he sanoivat kiitos ei, koska tuotannossa jo oli yksi epookkisarja. London Weekend Television -yhtiöstä kuitenkin näytettiin vihreää valoa idealle. Yhtiön logo oli tullut meille suomalaisillekin tutuksi jo sarjasta Mennään bussilla/On the Buses (1969-73).
Sarjan käsikirjoitus koki vielä muodonmuutoksia ennen kuvauksiin ryhtymistä, mutta lopputulos onkin sitten tv-historiaa parhaasta päästä. Syntyi hienosti kudottu sarja Kahden kerroksen väkeä/Upstairs, Downstairs (1971-75), jossa seurattiin nimen lupaamalla tavalla sekä Bellamyn perheen isäntäväkeä että palveluskuntaa, heidän ilojaan, murheitaan ja velvoitteitaan. Sarja antoi samalla hyvän pikakuvan aikakauden tapakulttuurista sekä ajankohtaisista ilmassa olevista asioista.
Pääroolien miehitys oli kunnossa. Hankkeen ideoijana toiminut Jean Marsch esittää sarjassa alakerran väestä tunnollista ja tarkkaa sisäkkö Rosea. Eileen Atkins ei alkuperäisessä sarjassa esiintynyt, mutta vuonna 2010 tehdyssä jatkosarjassa hän oli mukana. Ehkä mehukkaimmat roolit oli kirjoitettu tarkkojen etikettikoodien paineen alla elävälle palvelusväelle, jolla työroolinsa ulkopuolella oli tietenkin muunkinlaista elämää ja intohimoja. Jöötä sarjassa pitää tiukan korrekti ja jämpti hovimestari Hudson, jonka tekee upeasti Gordon Jackson. Sydämellisen kokin, Mrs. Bridgesin, roolin tekee rehevästi Angela Baddeley. Heidän välillään kipunoi myös tunnepuolella.
Yäkerran väestä taloa johtaa sen isäntä, konservatiivipoliitikko Richard Bellamy (David Landton) sekä hänen puolisonsa, Southwoldin jaarlin tytär Lady Marjorie Bellamy (Rachel Gurney). Heillä on kaksi lasta James (Simon Williams) ja Elisabeth (Nicola Pagett). Sarjan edetessä vuodesta 1903 vuoteen 1930 tapahtuu sekä palvelusväessä että yläkerrassa luonnollisesti muutoksia. Väkeä tulee ja menee, ja koko ajan taustalla kulkee aikakauden aktuellit tapahtumat. Esimerkiksi Lady Marjorie ja tämän veli vaimoineen kuolevat Titanicin onnettomuudessa vuonna 1912, James Bellamy haavoittuu palvellessaan sotilaana ensimmäisessä maailmasodassa ja 20-luvun pörssiromahdus koettelee perhettä niin pahoin, että lopulta James päätyy itsemurhaan.
Alkuperäinen sarja päättyy Rosen muistoihin hänen kävellessään tyhjennetyn talon läpi. Talo on laitettu myyntiin. Komea kaari sulkeutuu etuoven sulkeutuessa.
Lopputulos tiedetään nyt, mutta aikanaan kaikki eivät sarjaan uskoneet. Myyntiosasto ei tiennyt, miten markkinoida näin epäseksikästä tuotetta, ja ensimmäinen kausi odotti lähes vuoden ylähyllyllä pölyttymässä. Lopulta ohjelmakartasta löytyi rakonen sunnuntai-illasta läheltä puoltayötä (!), joten ei ollut erityistä syytä tuossakaan vaiheessa markkinoida sarjaa. Sarjan omaa vetovoimaa osoittaa se, että näistä taustoista huolimatta se nousi hitiksi, ja sitä tehtiin viisi kautta (68 episodia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti