Virityskuva - Testikuva

Nykypäivän mediakaaoksessa on kai aika vaikea asettua 1950- ja 60-luvun tv-katsojan asemaan? On oletettavasti aika vaikea edes uskoa olleen sellaista aikakautta, jolloin useimmilla ihmisillä ei ollut minkäänlaista omaa kuvavastaanotinta. (Ei välttämättä myöskään puhelimenkaltaista välinettä! Ja ajatus, että ohjelman voisi joskus katsoa itse uudelleen, olisi ollut puhdasta scifi'ä...)

Esimerkiksi oma lapsuuteni vuonna 1960 oli sellainen, että asuimme uudessa, isossa, yhdeksänkerroksisessa kerrostalossa, jossa ensimmäisen ja ainoan tv-vastaanottimen omisti talonmiehen perhe. Myöhemmin kerrosta alempana asunut lääkäriperhe hankki myös oman vastaanottimen, ja sinne meitä kokoontui aikamoinenkin joukko nykymitoissa pikkuruista ihmeruutua tuijottamaan. Talo oli täynnä lapsiperheitä.

Tv-lupia Suomessa oli tuona kesänä 130 000. Itse lähetykset olivat alkaneet Suomessa vuonna 1955 teekkarien koelähetyksellä, ja jo seuraavan vuonna alkoivat säännölliset TES-TV:n lähetykset. Kahdesti viikossa. Yleisradio pohti suhdettaan tähän välineeseen, mutta lähti sitten mukaan myös omalla Suomen Televisio (STV) -kanavallaan, joka esitti ohjelmaa viitenä päivänä viikossa. TES-TV vaihtoi nimensä Tesvisioksi, ja syksyllä 1960 ohjelmaa lähetettiin jo kaikkina viikonpäivinä. Lopulta Yle osti talousvaikeuksien kanssa kamppailevan Tesvision vuonna 1964.

Tammikuu 1961 oli kuitenkin meidän perheessämme uuden ja uljaamman aikakauden koiton hetki. Oma, puukuorinen televisiovastaanotin hankittiin vihdoin meillekin. Sen etupuolella oli iso katkaisin, josta televisio painettiin päälle ja pois, ja aparaatin kyljessä oli pyöreä valitsinkiekko, jota pyörittämällä valittiin kumpaa kanavaa tahtoi katsoa: kanava 7 (ykköskanava) tai kanava 9 (kakkoskanava).

Ohjelma-aika oli vielä varsin suppea, joten pelkkä lumisadekin riitti. Lumisateeksi kutsuttiin kaaosmaista häiriöpistemyrskyä lähetysajan ulkopuolella. Se oli ohjelmamuotona itse asiassa aika koukuttava, kun yritti ja sitten alkoi nähdä outoa järjestystä kaaoksessa.

Vastaavaa lumimyrsyä on aika vaikea nykyään edes nähdä, koska lähetysvirta jatkuu katkeamattomana vuorokauden ympäri, eikä signaalien katkeamista muuhunkaan aikaan tapahdu enää samalla lailla.

Kanavaverkoksi vakiintui Ylen kaksi kanavaa, joissa omien ohjelmien lomassa oli Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n mainosrahoitteista ohjelmistoa. Nämä blokit erotettiin Ylen ohjelmista puun oksalle lehahtavalla pöllöllä, joka iski silmäänsä. Ohjelmia oli niin vähän, että jopa usea mainos painui tajunnan syövereihin ikuisiksi ajoiksi. Mediakentän pirstaloituminen viime vuosikymmeninä estää nykyään melkein kaiken kollektiivisen kokemisen, ja sitä kautta kansakunnan muistin syntymisen.

Lähetyksiä ei ollut ennen ympäri vuorokauden, eikä niitä ollut muutenkaan yleensä kuin ilta-aikaan. Vielä 1980-luvulla Ylen TV1 lähetti aamuyhdeksän jälkeen viritys- eli testikuvaa neljänä arkipäivänä viikossa iltalähetyksen alkamiseen saakka. Viikonloppuisin virityskuva näkyi aamu- ja iltaohjelmien välisen tauon ajan. Torstaisin edes virityskuvaa ei näkynyt, koska se päivä oli vakituisesti varattu lähettimien huoltoa varten. TV2 ja vuonna 1986 lähetyksensä aloittanut Kolmoskanava lähettivät virityskuvaa hieman vähemmän aikaa viikossa. Öisin kaikki lähettimet sammutettiin, jolloin ruudusta ei näkynyt mainittua lumisadetta kummallisempaa kuvaa.

Kanavakartta elokuu 1983

Myöhemmin virityskuvaa lähetettiin osan aikaa yölläkin, mutta sitten erilaiset kömpelöt mobiilipelit ja uutisikkunat anastivat sen paikan kansakunnan tv-kaapin päällä, ja testikuvan käyttö on vähittäin tyystin hiipunut.

Virityskuva oli juuri nimensä mukainen. Kun vastaanottimissa ei ollut alkuaikoina automaattiviritintä, piti uuden omistajan virittää oma koneensa kotiseudun asemapaikalle omin käsin manuaalisesti, ja siihen hommaan tarkkuustyökalu oli juuri tämä virityskuva. Myös vastaanottimen värikylläisyyden, valoisuuden ja kontrastin säätäminen onnistui kotikonstein tämän testikuvan avulla. Teknisten apuvälineiden puuttuessa myös tv-korjaaja käytti samaista testikuvaa aparaattia huoltaessaan. Kuvaan oli laadittu pysty- ja vaakasuoria viivoja (ns. hilaristikko dynaamisen konvergenssin säätämiseen) ja ympyrämuotoja sekä mustavalkoisena aikakautena harmaa-asteikko sävyjyrkkyyden ja valkoisten tasapainottamiseksi. Värikaudella testikuvassa näkyivät myös väripalkit (, joita käytettiin tietysti väriapukantoaallon taajuusalueella toimivien siirtotien osien tarkistukseen ynnä värivastaanottimen värinkylläisyyden oikeanlaiseen säätämiseen). Muita elementtejä olivat asema-tunnus (esimerkiksi YLE TV2), monitaajuussignaali, valkoinen palkki sekä signaalit ±V, +U, +V, ±U.