NYPD Blue

Kolmas kivi auringosta/3rd Rock from the Sun (1996-2001) -sarjan perhe ryöstetään, ja he menevät tekemään rikosilmoituksen poliisilaitokselle. Harry rupeaa äkkiä kävelemään vaappuen asemalla ja toteaa: "Wau! When you do this... Sort of looks like NYPD Blue... NYPD Blue." Kuinka oikeaan Harryn kommentti jälleen kerran osuikaan, sillä siitähän NYPD Blue -sarja tunnettiin: heiluvan kameran estetiikastaan. Dokumetaarisuuden ideaa oli käytetty aiemminkin, mutta tässä uudessa ohjelmassa se vietiin tappiin saakka. Kamera kääntyili levottomasti ja leikkaajakin teki työtään näköjään luovasti. Nykyään olemme niin turtuneet kramppaavan kameran näkökulmaan, että Harryn kommentti saattaa toisaalta jäädä ymmärtämättä.

Ei koko sarjan sisältö sentään sen ulkoisessa muodossa ollut. Sarja oli käsikirjoitettu hyvin, ja vaikka episodit pinnalta tarkasteltuna seurasivat toisiaan samassa muotissa, oli niissä silti hyvä kiinnostavuusaste. Toinen elementti oli sarjan roolitus, jota casting tuki mainiosti. Erityisesti toiselta kaudelta lähtien, kun David Caruson näyttelemä etsivä John Kelly siirrettiin toiseen piiriin, ja hänet korvasi Jimmy Smitsin hahmottelema Bobby Simone, saatiin sarjaan perinteistä buddy movie -elementtiäkin. Parin toisen puolikkaan muodosti sarjassa alusta loppuun asti viihtynyt Dennis Franzin tyypittämä Andy Sipowicz. Smitsin jälkeen työpari vaihtui Danny Sorensoniin (Rick Schroder) ja lopulta John Clark Jr:iin (Mark-Paul Gosselaar).

Dennis Franz oli tuonut kovapintaisen etsivä Norman Buntzinsa Hill Street Blues -sarjan ehtoopuolelle. Hilliksen toinen luoja on puolestaan Steven Bochco, joka on mies NYPDinkin takana. Toinen uuden sarjan luojista on David Milch, joka oli myös kirjoittanut Hill Street Bluesia, ja yhdisti tässä sarjassa voimansa Bochon kanssa. NYPDin jälkeen Milchin komein voitto on ollut Deadwood. Bochco on taas ollut todella tuottelias kirjoittaja useissakin sarjoissa, mutta kehitellyt sen lisäksi muutamankin sarjan kuten L.A. Law:n (1986-94) ja Harkitun murhan/Murder One (1995-97).

Sarjan rakenne toistuu jaksosta toiseen varsin vakiona. Episodi tapahtuu yhden päivän aikana, ja siinä seurataan paria, kolmea tapausta. Sipowicz kulloisenkin kumppaninsa kanssa käy päätapauksen kimppuun, mutta kuvitteellisella Manhattanin 15. rikospiirissä on muitakin etsiväpareja. Näistä pisimpään sarjassa palvelivat muiden muassa Greg Medavoy (Gordon Clapp, joka ainoana Franzin lisäksi oli mukana kaikilla tuotantokausilla), Diane Russell (Kim Delaney), Arthur Fancy (James McDaniel), John Irvin (Bill Brochtrup) ja James Martinez (Nicholas Turturro).

Jos Hill Street Bluesin ominaisuus oli se, että poliisiaseman väellä oli myös henkilökohtainen elämänsä, niin se oli elementtinä myös NYPD Bluessa mukana mutta lievennettynä. Ensimmäisellä kaudella Caruson Kelly on ehdoton päähenkilö, jonka elämää seurataan sekä työssä että siviilissä. Seuraavista kausista alkaen pääpaino on Franzin Sipowiczin harteilla, mutta näkökantaa laajennetaan muutenkin.

Formaatti ja sen toteutus ei ollut ihan huono. Sarjaa tehtiin 12 kautta yhteensä 261 jaksoa (1993-2005), ja sen palkintoehdokkuuksien sekä toteutuneiden palkitsemisien lista on mittava. Sarja on jättänyt varmasti jälkensä niin katsojiin kuin uusien sarjojen tekijöihinkin.

Andy: You got a lot of morons in your family? 

'Cause that could be genetic.