Toista huumorin laitaa edustivat brittiläiset sketsisarjat. Monty Pythonit olivat laatoittaneet tien kulkea keltaisella kivetyksellä, ja sitä tietä kulkivat mm. Ei yhdeksän uutiset/Not Nine O'Clock News (1979-82) tai Kenny Everett Show/The Kenny Everett Television Show (1981-88) ja monet muut. Ei yhdeksän uutisissa kohtasivat monet kyvyt toisensa jatkaakseen sitten matkaansa kirjoittajina, ohjaajina tai esiintyjinä toisaalle. Rowan Atkinson loi sittemmin Musta kyy/Black Adder (1982-89), Mr. Bean (1990-95) ja Kovat koppalakissa/The Thin Blue Line (1995-96) -sarjat muiden töiden ohessa.
Ei yhdeksän uutisista jatkoivat yhdessä sketsiuraansa kuitenkin parivaljakko Mel Smith ja Griff Rhys Jones. (Smith muuten ohjasi ensimmäisen Mr. Bean -valkokangaselokuvan.) He tekivät omaa Lunta tupaan/Alas Smith And Jones -sarjaansa katkonaisesti vuosina 1984-98. Sarjan nimikin vaihteli, mutta tuo Alas Smith And Jones on pieni heitto huumori-buddy-länkkärisarjaan nimeltään Alias Smith And Jones (1971-73).
Lunta tupaan jatkoi Ei yhdeksän uutisten viitoitamalla tiellä. Sarja tökki tabuja ja edusti muutenkin varsin kyseenalaisia elämäntapoja, makua ja kielenkäyttöä. Eräs sarjan tavaramerkkejä oli toistuvat face-to-face -keskustelut, joita miekkoset kävivät staattisessa lähikuvassa. Mikään ei ollut liian typerä aihe otettavaksi tuohon käsittelyyn.
Lunta tupaan on puhdasta, hyvää sketsiviihdettä siitä pitäville. On toisaalta takuulla ihmisiä, joista tällainen kahden yliampuvan puupään toilailun katsominen on tyhjää ajanhaaskausta. He eivät sitten pidä myöskään Ohukaisen ja Paksukaisen elokuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti