Pertti 'Spede' Pasasesta tulee monelle mieleen ne mielettömät spelit, joissa Spede esitti tosissaan haasteita sellaisissa lajeissa kuin hulavanteen pyörittely kaulan ympärillä tai nopeustesterin valonappien painelu. Mikäli tämä on kuva Spedestä, se on iso sääli ja ehdottoman epäoikeudenmukainen kuva Pasasesta. Hän oli todellinen viihteen moniottelija, joka aloitti statistina filmeissä 50-luvulla sekä loi hienon uran radiossa 60-luvun alkupuolella mm. Ruljanssiriihen parissa. Vuonna 1964 syntyi ensimmäinen Spede-elokuva X-Paroni, joka on sikälikin erikoisasemassa, että kun puhuttiin genrestä nimeltään 'Spede-elokuva' (vai bulkista?), puhuttiin pikemminkin hänen ideoimistaan ja tuottamistaan elokuvista, ei niinkään Speden itsensä ohjaamista pätkistä, koska ohjaajan paikalla istunut henkilö saattoi vaihtua, ja silti itse tuote pysyi samana. (Spede itse ei juurikaan edes esiinny ohjaajanpostilla, mutta esikoinen, X-Paroni, on kolmikon Risto Jarva-Spede Pasanen-Jaakko Pakkasvirta yhteisohjaukseksi kreditoitu.)
Valkokankaan lisäksi Spede siirtyi myös televisioon, jossa sketsiohjelmat olivat hänen alkuperäinen leipälajinsa 60-luvun puolivälistä 80-luvun loppupuolelle saakka. Sen jälkeen leijonanosan veivät erilaiset visailut (lippulaivana 'Kymppitonni') ja muiden tekijöiden sarjojen tuottaminen (kuten 'Pulttipois' tai 'Blondi tuli taloon'). 80-luvun loppupuolelta lähtien Spedeä itseään nähtiin enää lähinnä Speden Spelien erinimisten versioiden isäntänä ja totisena haasteen esittäjänä.
Westernit luultavasti innostivat Spedeä. Hän oli itse näytellyt jo vuonna 1955 Aarne Tarkaksen Villi Pohjola -elokuvassa, joka on eräänlainen Lappiin sijoittuva länkkärimuunnelma. Kymmenen vuotta myöhemmin hän teki itse telkkariin Speden Saluuna -nimistä ohjelmasarjaa ja vuonna 1970 syntyi varsin kunnianhimoinen Speedy Gonzales - Noin 7 veljeksen poika -elokuva. Speedy Gonzales on varsin onnistunut länkkäri-parodia, josta ilmestyi samoihin aikoihin myös hieno valokuvakirjaversio. Tässä elokuvassa Spede käytti myös suomalaisille tuttujen lännensarjojen hahmoja (tosin kääntäen nämä hyvikset pahojen heppujen leiriin!). Bonanzan Hossista teki komearaaminen Juhani Kumpulainen mukaelman, High Chapparal-sarjan Manoliton muotokuvan veisti Esko Salminen ja Bat Mastersonin synnytti Ville-Veikko Salminen.
Bat Masterson -sarja syntyi vuonna 1958, ja sitä tehtiin kolmen kauden ajan vuoteen 1961 yhteensä 107 episodia. Bat Mastersonin hahmo pohjaa oikeaan vuonna 1853 syntyneeseen samannimiseen henkilöön, joka tarinoiden mukaan toimi muun muassa puhvelinmetsästäjänä, apulaissheriffinä, armeijan tiedustelijana, uhkapelurina ja lopulta kolumnistinakin. Värikäs hahmo jo alkujaan. Alkuperäinen Masterson toimi jonkin aikaa myös Wyatt Earpin virkaveljenä. Masterson joutui elämänsä aikana asellisiin kahakoihin, joista eräässä hän vahingoittui niin pahasti, että joutui loppuikänsä turvautumaan keppiin. Keppi onkin yksi tv-sarjan Mastersonin tunnusmerkillisiä varusteita.
Bat Masterson oli esiintynyt jo valkokankaalla useammankin kerran, kun Ziv Television Productions, sama yhtiö joka tuotti myös esimerkiksi Sea Hunt -sarjaa, tarttui aiheeseen. Nimiosaan palkattiin Gene Barry, mies joka oli tehnyt 1950-luvun alusta saakka lähinnä tv-rooleja. Barry puettiin dandyksi knallihattuineen ja koreine keppeineen, ja niine hyvine hän kyllä erottui westerntaustaa vasten pölyisistä cowboysta. Sarjan tarinat tiivistettiin puoleen tuntiin, ja ne kuvattiin mustavalkoisina.
Mastersonin hahmoon suhtauduttiin lievällä huumorilla, ja hän käytti aseenaan useammin keppiään (ja älyään) kuin asettaan. Nimen 'Bat' onkin aprikoitu tulleen juuri viuhuvasta kepistä (tai sitten se on lyhennelmä alkuperäisestä etunimestä). Hieman keikarimainen Masterson liikkui lännen mailla sekä seikkailuja että naisia etsiskellen ja vääryyksiä oikoen. Ohjelmiin oli tavoiteltu ja saatu mukavan kepeä tunnelma, vaikka kyllähän siellä juotihin ja tapeltihin.
Jaksot alkoivat introlla, jossa aluksi lurautetaan pätkä Bat Masterson -teemalaulua " (...Back when the west was very young, There lived a man named Masterson. He wore a cane and derby hat, They called him Bat - Bat Masterson...), voice-over -kertoja puhuu kuvan päälle kertoen tilanteesta jossa ollaan, ja Masterson itse tulee usein uuteen kaupunkiin. Muutaman minuutin jälkeen seuraa himennys ja ruutuun isketään alkutekstit ja instrumentaaliversio teemasta: siluettikuva Mastersonista keppeineen, logo 'Bat Masterson' ja sen jälkeen teksti 'starring Gene Barry'. Fade out - fade in ja jakso alkaa. Lopputekstien kuvituksena on Mastersonin keppi ja hattu (tai vaihtoehtoisesti sama alkutekstien stillkuva, jonka vieressä rullaavat tekijätiedot) ja teemasävelmä lauletaan pitkänä versiona. Tekstit päättyvät väitteeseen 'Based on the Richard O'Connor book', ja kuvaan tarkentuu kirja Bat Masterson'ista. Kannessa komeilee Gene Barry!
Sarja ei kuitenkaan ollut kovin pitkäikäinen, ja muutamaa vuotta myöhemmin meilläkin esitettiin Gene Barryn uutta, jännittävää sarjaa Burken laki/Burke's Law (1963-66), jossa Barry siirtyi nykyaikaan näytellen Amos Burke -nimistä etsivähahmoa Los Angelesissa. Tähänkin rooliin saatiin ripaus ylhäisyyttä, koska mainittu Burke sattui olemaan myös miljonääri, joka liikkui Rolls Roycella.
Tuleva supersuosittu yksityisetsivä Cannon (1971-76), Willian Conrad, vieraili parissa Bat Mastersonin jaksossa kuten myös rento hurjapää James Coburn, joka kohosi kymmenien tv-sarjojen karaisemana myöhemmin myös valkokangastähteyteen. Conrad oli muuten vihdoin jatkumo Ryan O'Nealin ja James Druryn aloittamaan ketjuun tv-tähtiä, jotka piipahtivat Suomessa (Cannon poikkesi täällä vuonna 1976)! TV:n Tähti-Sarjat -sarjakuvalehdessä ilmestyi suomenkielisenä vuosina 1961-62 yhdeksän Bat Masterson -numeron verran sarjakuvaa. Mikään klasarisarjahan tv:n Bat Masterson ei ole koskaan ollut, mutta itse viihdyin aikanaan hyvinkin sen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti