Aika varhain alkoivat tuotantoyhtiöt suunnata ohjelmiaan myös lapsikatsojille tai ainakin lapsiperheille. Oli piirrettyjä kuten Kiviset ja Soraset/The Flintstones (1960-66), Jetsonit/The Jetsons (1962-88), Hakki-koira/Huckleberry Hound Show (1958-62), Salama-Santeri/Quick Draw McGraw (1959-62), Jogi-karhuThe Yogy Bear Show (1961-88), Topi Katti/Top Cat (1961-62) ja Magilla Gorilla/The Magilla Gorilla Show (1964-67); kaikki Hanna & Barbera -tuotantoa, joita nähtiin meidänkin telkkarissa. (Niiden tuttuutta vahvistettiin meillä myös Retu ja kumppanit -sarjakuvalehdessä, jossa nämä kaikki vuorollaan esiintyivät.) Ja oli näyteltyjä sarjoja kuten Lassie (1954-74), Rin-Tin-Tin/The Adventures of Rin Tin Tin (1954-59), Isä tietää kaiken/Father Knows Best (1954-60), Kolme poikaani/My Three Sons (1960-72), Ville Vallaton/Dennis the Menace (1959-63) tai Musta ori/Fury (1955-60), joita kaikkia niitäkin katsottiin myös meillä. 90-luvun Tylerin perhe sarjassa Koti kuntoon/Home Improvement (1991-99) voisi olla tämäntyyppisen sarjan päivitys. Esimerkiksi mainion sarjan Beaver/Leave It to Beaver (1957-63).
Beaver-sarja kertoo myös ydinperheestä, Cleaver'eista. Perheen muodostavat isä Ward (Hugh Beaumont), äiti June (Barbara Billingsley) sekä pojat Theodore 'Beaver' (Jerry Mathers) ja Wallace 'Wally' (Tony Dow). Sarjan tyylilaji on tilannekomedia, mutta monesta muusta aikalaissarjastaan poiketen näkökulma on lähes kokonaan lasten. Sarjan luojilla ja pääkirjoittajilla oli tähän hyvä tuntuma, sillä heillä, Joe Connellylla ja Bob Mosherilla, oli yhteensä kahdeksan lasta ja muistikirja aina taskussa. Connellyn oma poika toimi Beaverin esikuvana ja tämän vanhempi veli Wallyn prototyyppinä.
Perusjaksossa Beaver joutui yleensä johonkin sotkuun mukaan ja joutui sen sitten lopuksi selvittämään vanhempiensa kanssa. Ohjelmassa oli kasvatuksellinen ote, ja sikäli se oli edistyksellinen, että vaikka veljekset aina veikkasivat edessä olevan selkäsaunan, niin ruumiillista kuritusta ei kuitenkaan koskaan käytetty. Tyydyttiin filosofisiin faabeleihin, anteeksipyyntöihin ja pahimmillaan arestiin. Otettiin opiksi. Vanhemmat nähtiin myös pohtimassa kasvatuspulmia, ja sitä kautta samaistumispintaa synnytettiin katsojien kanssa. Toisinaan vanhemmat jopa tekevät sarjassa virheitä, joita he sitten setvivät.
Pulmatilanteet olivat aika harmittomia: Beaver ihastuu opettajaansa ja antaa tälle käärmeen lahjaksi; Beaver saa mustan silmän, ja häntä opetetaan nyrkkeilemään; Beaver ja Wally ostavat alligaattorin ja pistävät sen kylpyammeeseen; Beaver tekee voodoo-nuken ja pistää sitä; veljekset tyhjentävät luvatta säästöpossunsa ostaakseen isälleen uuden takin; Beaver muuttaa vierashuoneeseen, kun Wally syyttää häntä liian sotkuiseksi; veljeksillä ei ole rahaa junalippuihin ja he sepittävät konnarille tarinan; Beaverin sormeen jumittuu sormus, ja hän pelkää, että sormi joudutaan katkaisemaan; Beaver pelkää hammaslääkärille menoa... Mihin nämä ihanat viattomuuden ajat ovat kadonneet?
Aluksi näkökulma on enemmän nimihenkilössä Beaverissä, mutta tuotantokausien lisääntyessä vanhemman Wallyn elämää tarkastellaan yhä enemmän hänen siirtyessään high school'iin. Mukaan saadaan seurustelua, ajokorttiharjoittelua ja osa-aikatöitä. Edelleen näkökulma pidettiin kuitenkin perheen lapsissa. Beaverin maailmankuvaa on kritisoitu etenkin jälkeenpäin sen puhtoisuudesta ja epärealistisesta söpöydestä kuin myös valkoisen keskiluokan satulähiön elämästä. Näin varmaan on, mutta kuka televisiota avatessaan ylipäänsä luulee aina katsovansa dokumentaarista kokovartalokuvaa maailman epäoikeudenmukaisuudesta? Kyllä kyse on ennemminkin enemmän tahi vähemmän eskapismista, joskin vaikkapa täydellinen Langalla/The Wire (2002-08) -sarja toki osasi yhdistää faktan fiktioon osuvasti.
Beaveriä tehtiin kuuden tuotantokautensa aikana huimat 234 jaksoa pilotti mukaan luettuna. Vaikka jaksoja on noinkin paljon, pysyi fokus koko ajan suhteellisen pienessä joukossa, joten merkittäviä tulevien tähtien näyttäytymisiä sarjassa ei ollut. Ellei sellaisina sitten pidä sitä, että toisen kauden jälkeen sarja vaihtoi tuotantoyhtiötä, ja siitä johtuen Cleaverien perhekin joutui muuttamaan osoitteeseen 211 Pine Street. Tämä talo löytyi Universal-studioiden takana olevalla alueella, mistä seurasi se, että Beaver kavereineen kulki useankin elokuvissa tai tv-sarjoissa käytetyn talon ohi. Esimerkiksi tuleva Me Hirviöt/The Munsters (1964-66) -sarjan talo oli vain kolmen talon päässä Cleaverien kodista, ja se näkyy myös Beaverin kuvissa. Kun ohjelma vihdoin päättyi vuonna 1963 Beaverin näyttelijän toivomuksesta päästä keskittymään normaaliin kouluelämään, tehtiin päätösjaksosta, 'Family Scapbook', retrospektiivinen katsaus menneeseen kuuteen vuoteen. Jakso oli lajissaan ensimmäisiä finaaliksi kirjoitettuja sitcom-episodeja. Moni muu sarja oli jo siirtynyt värikuvaukseen, mutta Beaveriä tehtiin loppuun saakka mustavalkoisena yhdellä kameralla. Vähänpä me olisimme väreistä edes tienneet...
Ward: How'd the fishing go Beav?
Beaver: Great Dad. We didn't catch any fish,
but Larry and I saw a man slip on a wet rock and heard everything he said.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti