Laredo

Nykyistä ohjelmakaaviota katsoessa ei voi mitenkään asettua varhaisen tv-katsojan asemaan. Ohjelmatarjonta on laajentunut sekä ajallisesti että sisällöllisesti ja samalla pirstaloitunut pelkästään perinteistä televisioformaattia tarkasteltaessa. Katsojien makumieltymykset ovat muuttuneet puolessa vuosisadassa radikaalisti, mutta niin on koko elämänpiirimme kokenut mullistuksen. Voipi tietenkin myös väittää, että tarjonnan lisäännyttyä rimamme on myös kohonnut, mutta se saattaa olla sentään liioittelua, mikäli toisaalta alkaa kirjata ylös kaikkea sitä yhdentekevää tauhkaa, mitä tuutista kumminkin myös tulee ulos.

Toki sieltä tulee myös järjettömän hyvääkin viihdettä. Oivasti käsikirjoitettua ja cast'ättyä työtä. Ohjelmakartan rakennne on ylipäänsä tyystin toinen nykyisenkaltaisessa ympärivuorokautisessa lähetysvirrassa, mutta lainalaisuudet ovat muuttuneet myös pelkässä prime time -kehikossakin. 1960-luvulla ohjelmistossa pyöri ainakin pari suosittua lännensarjaa jatkuvasti, nyttemmin niiden löytämiseksi joutuu jo näkemään vaivaa, ja silloinkaan ei ole mitään takeita, että vaivannäkö edes kannattaa. Onhan yksi ylitse muiden: Deadwood (2004-2006), joka on laatusarja parhaasta päästä. Toisaalta lännenmiljöö on siinä vain kehys; itse tarinan olisi voinut sijoittaa muuhunkin epookkiin minkään juuri kärsimättä. Oli tietysti hyvä, että siitä tehtiin nimenomaan länkkäri.

60-luvun länkkärien ykkönen oli Virginialainen/The Virginian (1962-71). Maailmanmitassa Bonanza (1959-73) menee varmaan listoilla ohi, mutta itse asiassa alkupää siitä sarjasta oli aika epätasaista tavaraa, jota tuotettiin montakin eri tyylilajia käytäen ja loppupuolella sarja oli jo instituutio, joka pönkitti Benin patriarkaalisia arvoja seikkailujen sijaan. Meille kelpasi Virginialainen. Eräässä episodissa on eräänlainen Kolmen muskettisoturin muunnelma, kun Trampas (Doug McClure) poikkeaa Meksikon reissullaan Laredo-nimisessä kaupungissa Shilohin silloisen isännän, tuomari Garthin, asialla. Laredossa hän törmää kolmeen Texas Rangers'iin, jotka kukin haluavat hänet puolelleen. Tästä jaksosta muodostui samalla uuden lännensarjan, Laredon, pilottijakso. Anekdoottina mainittakoon, että tätä pilottia täydennettiin sittemmin pätkillä varhaisempaa Virginialaisen jaksoa sekä pätkillä Laredon ensimmäisen kauden jaksoa, ja saatiin tulokseksi pitkä lännenelokuva nimeltään Backtrack! (1969), joka myytiin Eurooppaan.

Moniin muihin eeppisempiin ja draamaallisempiin lännensarjoihin verrattuna Laredo on varsin toiminnallinen, mutta se liittyy samalla huumorilänkkärien perinteeseen. Se ei ole niinkään parodinen kuin poikamaisen leikkisä. Jo alkuteksteissä ruuti palaa ja pyssyt paukkuvat parhaaseen villin lännen tyypiteltyyn tyyliin. Ohjelma käynnistettiin vuonna 1965, mutta se ei ehtinyt kahta tuotantokautta pidempään ikään, kun se jo lopetettiin. Tunnin mittaisia episodeja ehdittiin kuitenkin rustata tuossakin ajassa peräti 56 kappaletta! Meillä sitä seurattiin vuonna 1966-67 yhdessä muiden saman genren sarjojen kanssa (Bonanza, Virginialainen, Jesse James, Lännen tie, Lännen hurjapää, Länttä kohti, Rango ja Rautahepo).

Mainitut kolme Texas Rangers -lainvalvojaa sarjassa ovat Reese Bennet (Neville Brand), Chad Cooper (Peter Brown) ja Joe Riley (William Smith). Reese on porukan nestori, armeijan entinen upseeri ja hänen hahmonsa vastaa ohjelmassa enimmäkseen hauskutuspuolesta. Chad on entinen rajavartiomies, joka haluaa kostaa entisten työkaveriensa kuolemat. Joe taas on pyssysankari, jolla on hieman valoa kestämätönkin menneisyys lain väärällä puolella. Näitä kolmea rivimiestä johtaa sarjassa kapteeni Edward Parmalee (Philip Carey), jolle porukka tietenkin tuottaa välillä harmaita hiuksia. Sarjaan oli siis kirjoitettu perusgalleria erityyppisiä rooleja kullekin katsojatyypille samaistuttavaksi. Itse miellyin eniten Reesen valoisaan hahmoon, vaikka hänessä ei perinteisen sankariroolin särmää ollutkaan. Näyttelijä Neville Brandilla oli oikeastikin armeijataustaa, mutta hän oli ehtinyt näytellä pitkän rivin rooleja ennen Laredo-kiinnitystään. Meillä Suomessa suositussa Lahjomattomat/The Untouchables (1959-63) -sarjassa hän esitti Al Caponea. Ura jatkui tuotteliaana Laredon jälkeenkin, mutta vailla isompaa tähteyttä. Nelikon muutkin miehet ovat jääneet vaille isompaa huomiota, vaikka ovat ahkerasti tehneet töitä Kauniita ja rohkeita/The Bold And the Beautiful (1987-) -sarjaa myöten.