Kanada on kooltaan suuri maa, ja suuri se on myös elokuva- ja tv-tuottajana. Esimerkiksi 'National Film Board of Canada' on ollut vuosikymmeniä yhtäläisyysmerkki sanalle laatu. Sen yli 13 000 nimikettä käsittävä katalogi on voittanut reilut 5000 palkintoa maailmalta. Toisinaan sekä määrä että laatu kohtaavat.
Siksi onkin hiukan mysteeri, että kanadalaiset tv-tuotannot eivät ole kuitenkaan saaneet mainittavaa jalansijaa kotoisten keinotakkatuliemme täytteenä. Pari hyvää esimerkkiä kuitenkin lähivuosilta ovat Just for Laughs (2002-) ja Da Vincin murhatutkimukset/Da Vinci's Inquest (1998-2005). Ja. 1990-luvulla katsoimme kotikatsomoissa silmät sirrillään mainiota sarjaa Chicagon ratsupoliisi/Due South (1994-96).
Chicagon ratsupoliisit on siitä hankala sarja, että sen perusolemuksesta ei oikein saa selvää, siis siitä mitä se haluaa olla. Olisikohan niin, että tekijät itsekään eivät olleet siitä perillä tai oikeammin: he joutuivat muokkaamaan ideoitaan taloudellisten syiden takia ja hakemaan sapluunalle oikeaa balanssia. Sarja oli sekoitus huumoria, jännitystä, actioniakin sekä puhdasta draamaa, mikä ehkä sitten myös vieraannutti katsojia sen ääreltä, ja johti ensin vaikeuksiin ja lopulta sarjan kuoppaamiseen.
Sarja lähtee liikkeelle siitä, että ratsupoliisi Benton Fraser (Paul Gross) saapuu Kanadasta Chicagoon selvittämään isänsä murhaa. Benton päätyy sittemmin työhön Kanadan lähetystöön ajauduttuaan epätoivotuksi henkilöksi kotimaassaan, mutta hän auttaa siinä sivussa Chicagon poliisia selvittämään rikoksia. Kahden ensimmäisen tuotantokauden aikana hänen vastaparinaan on chicagolainen etsivä Raymond Vecchio (David Marciano), joka hieman oudosti vaihdetaan kolmannella kaudella Stanley Raymond Kowalskiin (Callum Keith Rennie). Sarjassa selitetään alkuperäisen Rayn painuvan maanalaiseen soluttautumishommaan, ja siksi Kowalski tulee hänen tilalleen. Sarjan finaalissa originaali Ray kuitenkin nähdään vielä. Ratsupoliisi Fraserilla on lisäksi eläinkumppani: puoliksi koiraa, puoliksi sutta oleva assistentti, Diefenbaker, joka on kuuro mutta pystyy lukemaan huulilta. (Diefiä muuten esittää useampikin koira sekarotuisista koirista siperian huskeyhin ja tekokoiriin.)
Sarjan huumori perustuu pitkälle leikittelyyn amerikkalaisten ja kanadalaisten stereotypioilla. Siinä kun Fraser on tosikko, kohtelias (usein toistettu fraasi on "Thank you kindly") ja asiat kirjaimellisesti toteuttava, on amerikkalainen virkaveli hieman epäsiisti, karkeampikäytöksinen, epämuodollinen ja mutkia suoriksi oikova. Huumorinhakemista on myös Fraserin ilmiömäinen kyky päätellä asioita nuuhkimalla ja maistamalla mitä vastenmielisempiä asioita tutkimusten edetessä. Hänellä on myös pohjaton trivia-tietämyksen pankki korviensa välissä, mikä on aina hassua.
Chicagon ratsupoliisia alettiin esittää vuonna 1994 sekä Kandassa että Yhdysvalloissa parhaaseen katseluaikaan. Jostakin syystä USAssa ohjelmaa kuitenkin palloteltiin ohjelmapaikalta toiselle, eivätkä katsoja pysyneet perässä, ja sarja keskeytettiin 24 jakson jälkeen. Kanadassa ja Britanniassa sarja oli kuitenkin menestys, ja tuottajat haalivat uuden rahoituksen toiseen 18-osaiseen kauteen. Jaksot näytettiin myös Yhdysvalloissa. Vuoden tauon jälkeen sarjalle saatiin taas kansainvälistä rahoitusta, ja sitä pystyttiin tekemään vielä kaksi kautta, jotka tosin esitettiin USAssa yhtenä yhtenäisenä sesonkina. Sarjan kokonaissaaga saattoi näistä tuotantovaikeuksista johtuen hieman kärsiä?
Ankarimmat puristit ovat löytäneet yhtä jos toista huomautettavaa, kuten sen että Fraserin käyttämä punainen nuttu on 'oikeasti' vain seremoniallisiin tarkoituksiin, arkena käytetään sinistä univormua. Hmm; eiköhän sarjasta löytynyt mitään epäuskottavampaa? Hauskaa sensijaan on se, että vaikka tapahtumapaikaksi väitetään Yhdysvaltain Chicagoa, niin pääosa kuvista on otettu Kanadan Torontossa. Sarjan tapahtumapaikkana näytettävä Kanadan lähetystö Yhdysvalloissa on todellisuudessa Yhdysvaltain lähetystö Kanadassa!
Sarjassa käytettiin leegiota kanadalaisia näyttelijöitä. Nimistä kovimpana ehkäpä Leslie Nielsen, joka nousi valkokangastähteyteen vasta varttuneella iällä. Kukapa ei muistasi hänen Mies ja alaston ase/The Naked Gun -elokuviaan ja niistä seurannutta läkähdyttävää parodiarintamaa. Ja toivottavasti muistamme näiden taas alkaneen Leslie Nielsenin poliisisarjoja parodioivasta, kuusiepisodisesta tv-sarjasta Hei, me pamputetaan!/Police Squad (1982).
Fraser: There is nothing more frustrating than playing hide and seek with a deaf wolf.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti