Hell on Wheels

1950- ja 60-luku oli lännensarjojen eittämätöntä kulta-aikaa televisiossa. Jopa meillä Suomessa kyseiset sarjat olivat täysin relevanttia ohjelmistoa. Syy ei ollut pelkästään yleisen ohjelmatarjonnan niukkuudessa ja välineen uutuudenviehätyksessä, vaan siinä, että useat näistä sarjoista olivat ajan mittapuulla mitaten hyvin tehtyjä, seikkailullisia, ja tämän lisäksi vielä puhdashenkisiä ja perhearvojakin korostavia. Samaan aikaan syntyi myös valkokankaalle jälkikäteen jopa klassikkostatuksen saaneita teoksia, joten länkkäri genrenä eli ja voi hyvin.

Sittemmin länkkäri lajityyppinä on maannut henkitoreissaan välskärin teltassa jo vuosikymmeniä. Ainakin mikäli arvovaltaisia kriitikkoja on uskominen. Ja onhan se tietysti niin, että se runsain vuo sekä elokuvan että television puolella kuivi pahaiseksi puroksi 60-luvun kaartuessa loppuaan kohti. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö sen jälkeenkin olisi syntynyt kiinnostavia ja merkittäviä tuotoksia western-genreeseen. Sekulia ja erikoisia hybridejäkin tietysti myös...

Deadwood oli 2000-luvun alkupuolella sekä käsikirjoittamisen että näyttelemisen juhlaa. Se naulasi  odotukset ehkä hiukan liiankin korkealle, koska jokainen uusi tulokas joutuu väistämättömään vertailutilanteeseen.

Veljekset Joe ja Tony Gayton ovat alun perin luoneet Hell on Wheels (2011-) -länkkärisarjan, joka sijoittuu sisällissodan jälkeiseen Amerikkaan. Sarjan kehyksessä rakennetaan ensimmäistä rautatietä (First Transcontinental Railroad), joka kulkee halki Yhdysvaltain mantereen Atlantilta Tyynellemerelle. Sarjassa ollaan Union Pacific Railroad -firman matkassa. Hell on Wheels on rakennusmiesten mukana liikkuvan kylän nimi.

Nokkamiehenä rautatietyömaalla toimii Thomas Durant, jonka hahmo perustuu hyvin löyhästi todelliseen esikuvaan. Durantia näyttelee pitkän linjan irkkukonkari Colm Meaney. Trekkarit muistavat hänet tietenkin Star Trek - Uusi sukupolvi -sarjasta, mutta säväyttävämpi Meaney oli tarttuessaan ketsuppipulloon Alan Parkerin hienossa The Commitments (1991) -leffassa ja lurauttamalla puteliin Elvis-standardin. Eipä sillä, Colm Meaneyn filmografia nousee joka tapauksessa toiselle sadalle. Hell on Wheels –sarjassa Meaney ei ole ehkä saanut ansaitsemaansa materiaalia näyteltäväksi. Durant on kyllä täydellinen ketku, mutta ei paljoa muuta. Hänelle ei ole oikein kirjoitettu muita luonteenpiirteitä tai ainakaan Meaney ei saa niitä irti.

Hell on Wheels -sarjan tähti on sen sijaan Anson Mount. Kun sarja käynnistyy vuodesta 1865, päätyy Mountin esittämä ulkopuolinen muukalainen Cullen Bohannon rautatietyömaalle. Sarjan edetessä Bohannonin taustaa kehitään auki. Paljastuu, että hän on entinen tilallinen, joka on taistellut Etelävaltioiden puolella sisällissodassa. Bohannonilla on ollut orjia, ja hän on käynyt myös yliopistoa eli kysessä on alunperin varakas ja sivistynyt mies.

Mitään sivistyneestä taustasta ei ole kuitenkaan alussa näkyvissä, vaan Bohannon esitetään umpimielisenä ja kovana tappajana. Syy selviää: hän jahtaa vaimonsa ja poikansa tappajia. Bohannonin hahmo sisältää selkeitä italowestern-vaikutteita. Clint Eastwood on ilmeinen esikuvaehdokas, mutta toisaalta hahmoon on haettu jotakin jeesusmaistakin ulkomuotoa myöten. Tätä vaikutelmaa korostetaan myös riiputtamalla häntä kärsivänä ristillä muutamaann otteeseen (esimerkiksi intiaanien roviolle köytettynä tai mormonien häkissä käsirautoihin kahlittuna). Cullen Bohannon esitetään kautta sarjan oikeamielisenä periaatteen miehenä. Hänen sanaansa ja tekemisiinsä voi luottaa. Bohannon on Vapahtaja ase kädessä.

Anson Mount tekee tuiman ja erittäin onnistuneen roolityön Cullen Bohannonin liiveissä. Hän on vaikuttava ja luonteva ilmestys Hell on Wheelsin mutaisilla kaduilla. Mount on tiukka mutta oikeudentuntoinen länkkärisankari ja tässä roolissaan täysosuma. Cullen Bohannonin rooliin on mahdoton tämän jälkeen ajatella ketään muuta näyttelijää.

Sarjan kolmas keskeinen henkilö on Elam Ferguson, jota esittää räppäri Common. Ferguson on hiljattain vapautettu orja, joka on tullut rautateille etsimään paikkaansa maailmassa. Ferguson nousee yhteisössä yhä tärkeämpään asemaan, ja hän muodostaa löyhän ystävyyssuhteen Bohannonin kanssa. Common tekee roolin mukavasti, vaikka hänen taustansa on hip hop -musiikin puolella. Ferguson tykästyy Evaan (Robin McLeavy), joka erottuu naisjoukosta komealla leukatatuoinnillaan. Sen hän on saanut ollessaan vankina intiaanileirissä. Eva avioituu Mr. Toolen (Duncan Ollerenshaw) kanssa, mutta tekee lapsen Fergusonin kanssa.

Hell on Wheels -sarjan erikoisuuksiin kuuluu, että tärkeässäkin roolissa oleva hahmo saatetaan tappaa äkkiä pois (tai viimeistään tuotantokausien saumassa). Kahdella ensimmäisellä kaudella keskiössä oleva Lily Bell (Dominique McElligott) jää heti alussa leskeksi, mutta jakaessaan sänkynsä Thomas Durantin kanssa hän nousee Hell on Wheels -yhteisön huipulle. Samaan aikaan Lily Bell luo katseita Cullen Bohannonin suuntaan. Durantin vaimon tultua työmaalle, joutuu Lily Bell sivuraiteille. Lopulta hänet kuristetaan.

Kuristaja on eräänlainen Cullen Bohannonin arkkiviholliseksi tai käänteispersoonaksi vähitellen muotoutuva The Swede/Thor Gundersen, jota näyttelee verrattomasti kanadalainen Christopher Heyerdahl. Ykköskaudella Swede on Durantin ykkösnyrkki kylässä, mutta hän päätyy lopulta tervassa ja höyhenissä kieriteltäväksi ja ajautuu urakierrossa pottien tyhjentäjäksi. Swedestä ei ota selvää. Hän ajelee päänsä ja sivelee ihonsa savella ja haahuilee intiaanien joukossa Valkoisena henkenä. Hän aseistaa intiaaneja ja sekoittaa ihmisiä. Erityisesti hän koettelee Bohannonia, jonka näpeistä Swede karkaa Cape Fearin Max Cadyn tapaan. Mikään kipu, mikään pinne ei pidättele tätä norjalaista ruotsalaista.

Tom Noonan tyypittelee kylän pappia, Nathaniel Colea, joka suistuu pulloon, ja päätyy Sweden yllyttämänä aseistamaan intiaaneja ja kaappaamaan Thomas Durantin. Cole kuolee "ottopoikansa" puukottamana tässä kahakassa. Ottopoika on Joseph Black Moon (Eddie Spears) intiaanijuurensa hylännyt ja kristinuskoon kääntynyt nuori mies, joka häilyy kahden kulttuurin välissä, ja ryhtyy heilastelemaan papin Ruth-tytärtä (Kasha Kropinski). Isä Cole on hylännyt tyttärensä vuosia sitten, mutta tämä saapuu Hell on Wheelsiin ja kaappaa kirkon itselleen.

Hell on Wheels on monikulttuurinen yhteisö: on vapautettuja orjia, on irlantilaisia, on saksalaisia, on työläisiä, on prostituoituja jne. Sarjassa käsitellään sisällissodan arpia, rautatien rakentamista sekä orjaproblematiikkaa siinä kuin intiaanikysymystä. Sarja ei ole niinkään allegoria nykyajasta vaan yhteen historialliseen hetkeen ankkuroitu fiktio. Kuinka hyvin tekijät ovat onnistuneet aseiden yms. kuvastojen autenttisuudessa jääköön länkkäriseuralaisten arvioitavaksi. (Itse asiassa sarjaan on nimenomaan valmistettu vetureita yms. sitä varten luotua tarpeistoa.)

Aika pitkälti Hell on Wheels -sarja pelaa tyypeillä, joille ei annetakaan runsaasti luonteenpiirteitä ja hengitystilaa, mutta hyvin se täyttää tällaisenaankin genrenkokoisen aukon.

Valmiina on neljä kautta (43 episodia) ja viides tuloillaan.

 Cullen Bohannan: Dammit, Elam!