Television loputtomien poliisi- ja sairaalasarjojen välissä onkin itse asiassa pelastushenkilökunnan mentävä toiminta-aukko. Chicago Fire ei aivan vastaa tähän huutoon, mutta oikeastaan perussyykin on selvä: ei näyttäväkään tulipalo jaksa vetää katsojaa ruudun ääreen viikko viikon perään. (Puhumattakaan siitä, että se lienee tuotantoarvoiltaan kalliimpaakin puuhaa kuin vaikkapa maskeeratun ruumiin käyttäminen?)
Tarvitaan siis muuta. Ratkaisu ongelmaan on Chicago Fire -sarjassa pelastustehtävien repertuaarin laajempi esittely. Aseman väki pelastaa ihmisiä pinteestä niin puista, katoilta kuin junan altakin. Vielä enemmän panostetaan itse ihmisiin. Heille on kirjoitettu ihmissuhdesoppaa ja muita ongelmia enemmän kuin päivystävä terveyskeskuslääkäri määrää.
On salarakasta, lesbosuhdetta, särkynyttä olkapäätä jne. Hieman etäinen déjà-vu -side tulee mieleen koulumaailman kulisseihin sijoitettuun Käytäväpeliä/Boston Public (2000-04) -sarjaan. Siinäkin sarjassa tapahtumapaikka oli vain tausta saattaa hahmoja erilaisiin pinteisiin.
Chicago Fire on puutteistaan huolimatta kuitenkin hyvinkin viihdyttävä sarja. Hamot eivät ole kovinkaan sävykkäitä, mutta heistä alkaa vääjäämättä pitää. Tv-näkyvyyttä näyttelijöistä on aiemmin saanut House-sarjasta muistettava Jesse Spencer, joka tässä esittää suoraselkäistä Matthew Caseyta. Casey huojuu ex-suhteessa ja vauvakuumeessa, mutta tämä juonikuvio tapetaan ensimmäisen kauden lopussa.
Toinen tv-muistettava kasvo on aseman pomoa, Wallace Bodenia, näyttelevä Eamonn Walker, joka muistetaan tuimasta Kareem Saidin roolista sarjassa Kylmä rinki. Chicago Fire -sarjassa hän on kokenut ja näkemyksellisen moraalinen tolppa miehistönsä nojata.
Chicago Firen henkilögalleria on varsin runsas. Taylor Kinney saa esittää hieman renttumaista sankaria, Kelly Severidea, joka on pinnalta rento, mutta joka salaa napsii kivuntappajapillereitä olkapääongelmaansa. Järkevästi ajatellen miehessä ei siis ole mitään sankarillista, vaan hän riskeeraa koko tiimin tehtävät jatkuvasti, koska ei ole täydessä iskussa. Sarjamaailmassa tämä kuitenkin on käännetty hyveeksi.
Charlie Barnett näyttelee ensimmäisellä kaudella kokelaana asemalla hyörivää Peter Millsiä, jonka kautta työhön ja sen kestämiseen kykenemisen teemoja käsitellään. Hänellä on myös sukurasitetta, koska hänen edesmennyt isänsä on toiminut aiemmin samaisessa ammatissa. Millsin äiti hangoittelee samasta syystä tätä työhaavetta vastaan.
Pienemmissä tehtävissä asemalla ja paloautoissa näkyvät muun muassa bisnesyritteliäs Christopher Hermann (David Eigenberg), ammattiyhdistysmies Randy "Mouch" McHolland (Christian Stolte), hieman hömelö podcast-mies Brian "Otis" Zvonecek (Yuri Sardarov) ja ongelmaisesta veljestään kärsivä Joe Cruz (Joe Minoso).
Ambulanssissa istuu täysnaisitus. Gabriela Dawson (Monica Raymund, tuttu mm. Paljastavista valheista) laittaa itsensä pinteestä toiseen suuvärkillään. Dawson on myös salaa ihastunut Caseyhun, ja erinäisten välivaiheiden jälkeen he päätyvätkin suhteeseen. Dawson kumppanina ambulanssissa istuu lojaali Leslie Shay (Lauren German), joka saa sarjassa täyttää sukupuolivähemmistöjen kiintiötä. Shay ja Severide ovat kämppäkavereita, joka tapailevat välillä vuorollaan samaakin naista. Ykköskaudella Shayn ajatuksia sekoittaa myös hänen ex-kumppaninsa, joka nyt on naimisissa ja raskaana.
Chicago Fire -sarja on saanut ilmaa siipiensä alle kotimaassaan. Kahdeksas kausi menossa (168 episodia). Lisäksi sarjasta kehitettiin spin-off: Chicago P.D.. Näiden sarjojen välille on Wolf suunnitellut risteäviä juonilinjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti