Mikään ei taida olla tuotantokustannuksiltaan halvempi ohjelma kasata kuin katsojien kuvaama epämääräinen kotivideopotpuri, kuten
Amerikan hauskimmat kotivideot. Paitsi ohjelma, johon kasataan tuotantoyhtiöiden editointihuoneen lattialle viskattu epäonnistunut ylijäämäkama. Juuri tällainen ohjelma on
Hupipätkät/Auntie's Smalls (2008/2011). Se on vain yksi monista, mutta aivan mainio lajissaan.
Parhaimmillaan tämä sarja on aivan tolkuton ja hillitön. Mikäpä kirvoittaisi aidomman naurun kuin vahingoniloinen hörähdys, kun jokin menee pieleen?
Ohjelman kovinta ydintä eivät ole niinkään nämä perinteiset näyttelijän unohtuneet repliikit ja fiktion kuvauksissa tapahtuneet muut pikkumokat. Toki nekin huvittavat aikansa, etenkin kun mokaajana on jokin kovan luokan brittitähti (kuten Dame
Judy Dench), mutta sarjan kultayhdin kyllä piilee aivan muualla.
Hulvattomin hupi ja lähes naaman halkaiseva nauru syntyy erilaisten dokkareitten, uutisten ja muiden asiaohjelmien kuvauksissa sattuneista kommelluksista. Kun yhteys pätkii, kulissit kaatuvat, leijona puree takapuoleen ja tätä rataa. Usein otos yritetään ottaa urhoollisesti uudelleen purkkiin yhtä katastrofaalisin seurauksin.
Ohjelma inhimillistää tekijänsä juuri oikealla tavalla, ja useimmat heistä osaavat sitä paitsi myös itsekin nauraa pieleen menneille otoksille pilke silmäkulmassa. Ammattilainen on ammattilainen, mutta kyllä tällainen editointi paljastaa myös armottomasti amatöörin.
Näitä ei selitellä eikä juonneta sisään, vaan annetaan annin vain virrata. Ja mikä parasta: yksittäinen episodi kestää vajaat kahdeksan minuuttia. Se on juurikin passeli mitta tällaista hupaa. Pidempään jo kyllästyisi.
Sarjasta löytyy ainakin kahdenkymmenen epsiodin setti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti