Kenessä on talenttia? Sitä kysymystä on pyöritelty viimeiset tuhannet vuodet. Tai ainakin sadat. Tai no... Kaikillahan meillä kaikitenkin on omat erityiskykymme, mutta onko niistä oman elinpiirimme ulkopuolella mitään kerrottavaa?
On järjettömän kiehtovaa seurata ihmistä, joka osaa oman asiansa. Rautainen ammattilainen työnsä ääressä on ilo silmällä ja sielulle. Selkeimmin osaava ihminen tietysti erottuu sirkustyyppisessä ympäristössä keiloja heitellen tahi etusormen varassa tasapainoillen.
Ammattilaisen ja amatöörin erottaa yleensä yhdellä silmäyksellä, joskus nopeamminkin. Talent-formaatin hienous on siinä, että se tarjoaa esiintymisväylän niin harrastelijalle, semiammattilaiselle kuin professionaalillekin. Kaikki ovat lähdössä tasavertaisessa asemassa, mutta esityksen alettua jyvät kylläkin erottuvat hyvinkin nopeasti akanoista.
Amerikka on tunnetusti ihmemaa, ja se sekä sen asukkaat tarjoavat loputtoman kymin itsetuntoisia esiintyjätyrkkyjä. Laulukilpailuista en oikein jaksa itse innostua, mutta Talent USA/America's Got Talent (2006-) on arvaamattomuudessaan pohjattoman viihdyttävä ohjelma. Samasa lähetyksessä saattaa olla joku sananmukaisesti mahalleen mätkähtävä esitys ja aivan suvereenin huikaiseva näyte. Talent-tuote kunnioittaa myös ikiaikaisia music hallin ja sirkuksen periaatteita, että esitysten sisältö, tyyli ja tempo vaihtelevat illan aikana pitäen yleisön mielenkiinnon yllä.
Ohjelma kuuluu laajempaan Talent-perheeseen, jossa on muitakin näyttäviä versioita isoilla kansallisuusalueilla, jolloin ei tarvitse tyytyä innokkaisiin junioripainotteisiin esityksiin tai puolihuolimattomiin suorituksiin kuten esimerkiksi meillä Suomessa, jossa väkimäärä kontra taidot eivät voi tuottaa oikein matemaattisestikaan loputtomasti ihmeteltävää.
Talent USAn viehätys perustuu myös kouliintuneisiin tuomareihin. Britti Piers Morgan oli mukana tässä versiossa kuusi kautta. Hänet on roolitettu edustamaan tuomaristossa yleensä pahaa poliisia, mutta Morgan tekee sen taidolla ja tyylillä eivätkä hänen arvionsa ole useinkaan mitenkään tuulesta temmattuja. Piers Morganin on korvannut viimeisimmillä kausilla Howard Stern. Neljä ensimmäistä kautta mukana ollut camp-hirvitys David Hasselhoff osoittautui tässä sarjassa sympaattiseksi ja oivaltavaksi sanankäyttäjäksi, mikä ei lainkaan vastannut hänen roolikuvaansa (sarjoissa Ritari Ässä tai Baywatch).
Toinen britti, Sharon Osbourne tuli mukaan toisella tuotantokaudella ja hän on jatkanut siitä lähtien kaikki tähänastiset sesongit (tällä hetkellä menossa on seitsemäs tuotantokausi). Osbournen uskottavuuskuvan rasitteena on hänen avioliittonsa muusikko Ozzy Osbournen kanssa, mutta rouva on osoittautunut laajaa näkemystä ja sydämensivistystä pullollaan olevaksi pakkaukseksi.
Kanadalainen Howie Mandel tuli Hasselhoffin tilalle viidennelle kaudelle ja on ollut siitä lähtien mukana. On iso ilo katsoa Mandelin vilpittömän kiinnostunutta ja hyväntuulista ilmettä, kun hän hämmästelee, mitä lavalla tuleman pitää. Itsekin esiintymisen ammattilaisena hän myös tarjoaa kommenteissaan asiantuntevan ikkunan näyttämöpreesensiin.
Myös ohjelman isännät, jotka saattelevat esiintyjät stagelle ovat osa tätä ohjelmaa. Esimerkiksi Jerry Springerin oma nimikko-ohjelma (The Jerry Springer Show) oli omanlaisensa sammio, ja kuitenkin Talent USAssa hän oli mies paikallaan. Liekö ikärasismia vai mitä, että Springer korvattiin kahden kauden jälkeen nuoremmalla Nick Cannonilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti