Yle alkoi näyttää toistakymmentä vuotta sitten taltiointeja Cirque du Soleil'in esityksistä. Ne olivat kuin raikas tuulahdus kylästä kylään kiertäneiden nuhjuisten pikkusirkusten maassa. Vaikka perustekniikat olivatkin samat kuin muissakin sirkuksissa, oli kaikki kuitenkin ajateltu uusiksi ja naitettu sirkus, teatteri, katuesitykset sekä musikaali ihmeelliseen epäsäätyiseen avoliittoon. Viimeistään huumaava Varekai (2002) -esitys vei jalat alta ja varasti sydämen. Omaksi suosikikseni on noussut sen rinnalle myös La Nouba (1998).
Cirque du Soleil on kanadalainen nykysirkus, joka syntyi vuonna 1984 kahden katutaiteilijan Guy Lalibertén ja Gilles Ste-Croixin ympärille. Alkuperäisestä idealistisesta ja innovatiivisesta alusta on kasvanut miljardiluokan bisnestehdas, joka ei ole täysin vailla mammuttitaudin tyypillisiä oireitakaan. Viime aikoina on uutisoitu talousmaailman parhaiden perinteiden mukaisesti budjettipulmista ja irtisanomisista!
Nämä kokonaiset esitystaltioinnit todistavat kuitenkin hienosta taiteellisesta ajattelusta ja visuaalisesta elämystajusta, ja ne ovat ilman muuta Cirque du Soleil'in ydinosaamista. Toiminta on paisunut oman kiinteän tukikohdan lisäksi Las Vegasiin ja Orlandoon sekä useiden kiertävien esitysten imperiumiksi erilaisine oheistuotteineen. Aurinkosirkus on hyvin brändätty, mutta kilpailu tällä saralla on myös koventunut. Sirkuskenttä on leväällään joka suuntaan.
Yksi lonkero tässä sirkusperheessä on vuonna 2003 tehty tv-tuotanto nimeltään Aurinkotuuli/Solstrom. Se on kolmentoista episodin mittainen sarja, jonka jokainen osa sisältää oman teemansa ja kehyskertomuksensa. Kukin jakso kestää kolmevarttia.
Sarjan sirkusnumeroista suurin osa on koottu Cirque du Soleil'issa live-esityksissä mukana olleista pätkistä, ja ne on sovitettu sitten kuhunkin tarinaan. Ratkaisu on jossakin määrin keinotekoinen ja päälleliimattu, koska itse numeroita sitovat tarinat ovat aika latteita. Myöskään sarjassa mukana oleva hullu tiedemies Fogus Punch (Soleil-veteraani John Gilkey) monitoroivine ihmelaitteineen sekä ulkoavaruuden olennot eivät oikein vakuuta.
Sarjan jaksot ovat: Wind of Romance (Italia), Twin Winds (Brasilia), Howling Winds (Transylvania), Rockin' Wind (Ranska), Once Upon a Wind (Lontoo), Wind of Freedom (Karibia), Ghostly Wind (Hollywood), Gone With the Winds (Nevada), Wind from the Past (Quebeck), Winds of Courage (toinen Quebeckiin sijoittuva tarina), Wind of Imagination (New York), Wind of Life (Itävalta), Cosmic Wind (ulkoavaruus).
Maat ja kaupungit ovat näyttämöllisesti viitteellisiä, ja ne on lavastettu eri miljöisiin: on vankilaa, kummitustaloa, italialaista kylää, tavarataloa, erämaata, lelulaatikkoa sekä tähtienvälistä diskoa ynnä muuta.
Vaikka sarja on lievä pettymys kokonaisuutena, on siinä paljon huippuhyviä yksittäisiä taidonnäytteitä ja numeroita, jotka lumoavat ja ällistyttävät katsojansa. Sarja kompastuu sitten muuhun käsikirjoittamiseen, mutta on se tällaisenaankin tietenkin katsottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti