Weeds

Vuosi 1991 oli erityisen hyvä vuosi amerikkalaisessa elokuvassa. Monien muiden hienojen leffojen joukossa silloin valmistui myös Jon Avnetin ohjaama Paistetut vihreät tomaatit (Fried Green Tomatoes). Elokuvan dynamona toimii Mary Stuart Mastersonin näyttelemä villikko-Idgie, joka haluaa pelastaa alistetun Ruthin. Vaikka Idgie varastaakin shown, kiinnittyy katsojan huomio ja kiinnostus väkisinkin myös Ruthiin. Ruthia näyttelee tuolloin parikymppinen Mary-Louise Parker.

Tomskujen jälkeen Parkerin ura on kulkenut useammankin leffatuotannon kautta myös pienempään ruutuun, esimerkiksi West Wing -sarjassa hän oli mukana. Vuonna 2003 hän päätyi mukaan elokuvatähdistä lähestulkoon pakahtuvaan vanhan mestarin Mike Nicholsin kohauttaneeseen Angels in America -produktioon. Samassa tuotannossa näytteli isossa roolissa myös Justin Kirk. Molemmat päätyivät paria vuotta myöhemmin uuteen Weeds (2005-12) -sarjaan, jossa Mary-Louise Parker vetää pääroolia, ja Justin Kirk talouteen ilmestyvää lankomiestä.

Kun tuotanto alkoi, oli kyse hiukan arveluttavasta, mutta kylläkin aika hassusta sarjasta. Hassusta fiksulla, ei alleviivaavalla tavalla. Taustanaurua sarjassa ei kuultu. Hahmot olivat järjestään inhimillisiä ja varsin sympaattisiakin, vaikka tarina kertoikin laittomuuksista. Weedsin alkaessa Parkerin esittämä leskeksi jäänyt yksinhuoltajaäiti Nancy Botwin yrittää keksiä keinoa pitää julkisivua ja taloutta yllä, ja keinoksi siilautuu marijuanan myynti naapurustossa.

Justin Kirkin näyttelemä Nancyn lanko Andy Botwin tulee kylään armeijaa pakoillessaan, mutta vierailu venyy, kun Nancyn toimet paljastuvat hänelle. Nancyn lähipiiristä hänen kirjanpitäjänsä Douglas Wilson (Kevin Nealon) saa myös selville Nancyn puuhat, ja hän tulee niihin mukaan. Nancyllä on myös outo ystävyyssuhde yhteisössä ja omassa perheessäänkin erittäin epäsuositun Celia Hodesin (Elizabeth Perkins) kanssa. Celia ei ole perillä Nancyn toimista, toisin kuin miehensä Dean (Andy Milder), joka on ammatiltaan lakimies.

Nancyn pojat Silas (Hunter Parrish) ja Shane (Alexander Gould) ovat erilaisia ongelmakimppuja, jotka eivät alkuvaiheessa tiedä äitinsä salaisuutta. Tuotannon alkupuolella Nancy hakee tavaraa värikkäästä huushollista, jota emännöi matriarkaalinen Heylia James (Tonye Patano) apunaan Nancysta kiinnostuva Conrad Shepard (Romany Malco). Henkilögalleria on sarjan alusta lähtien vielä tätäkin huomattavasti laajempi, ja vaikka Nancyn perhe ja toimet ovat sen primus motor, niin muidenkin tarinoita sekä seurataan että kehitetään yhä uusiin suuntiin.

Kolme ensimmäistä tuotantokautta tapahtuvat Agrestic-nimisellä paikkakunnalla, mutta siitä eteenpäin miljööt vaihtuvat. Vaikka sarja on alusta alkaenkin mustaa huumoria, niin käänteet ovat yhä oudompia ja oudompia ja usein hymy hyytyy katsojan huulille siinä kuin naurukin kuolee kurkkuun sarjaa katsoessa. Vaikea on nähdä minkäänväristä huumoria kohtauksessa, joka päättyy raskaana olevan Nancyn lojumiseen voimattomana keittiön pöydällä raiskauksen jälkeen. Jos jotakin sarjaa pitäisi kutsua määresanalla häiritsevä, niin tässä olisi yksi ehdokas Top Kymppiin. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka pitkälle sarjan isoa tarinaa ylipäänsä alunperin ajateltiin. Oliko juonenkulku näin koukeroinen ja toivottomuuteen lopulta kallistuva jo synopsiksessa vai onko suosio vienyt sarjaa ei-kenenkään-maalle? Vai ostetaanko synkkyydellä ja kärsimyksellä oikeus esittää näin moraalitonta toimintaa?

Mary-Louise Parker on näyttelijätyypiltään enemmänkin sellainen, että hän näyttää vain kävelevän kuvauspaikalle ja esittävän itseään kuin vaihtavan suvereenin kameleonttimaisesti ilmaisuaan. Se on joko rajoite tahi rikkaus; makuasia. Joka tapauksessa Parker on läsnä roolissaan. Weedsin tapainen rooli voi olla hänelle painolastikin, aika näyttänee. Tai sitten hän vain kävelee seuraavalle kuvauspaikalle, hymyilee vinosti ja artikuloi laiskasti seuraavan repliikin. (Luultavasti kaikki tämä vaivattomuus oikeasti vaatii lahjakkuuden lisäksi paljon työtä kulissien taustapuolella, kenpä sen todella tietää...)

Sarjaa tuotettiin kahdeksan kautta (102 episodia).

Nancy: I'm not a dealer, I'm a mother who happens to distribute illegal products through a sham bakery set up by my ethically questionable CPA and his crooked lawyer friend.