Nolojen tilanteiden mies - Mr. Bean

Ilmestyessään tv-ruutuihin oli Rowan Atkinsonin Mr. Bean -hahmo jo heti valmis. Mutta ei Mr. Bean ollutkaan syntynyt yhdessä yössä periaatteella mitä-huomenna-kuvattais. Ennen kuin Nolojen tilanteiden mies/Mr. Bean (1990-95) -sarja näki päivänvalonsa, oli Atkinson tehnyt pitkän päivätyön tämän hahmon ja hänen maailmansa parissa.

Meillä Suomessakin Rowan Atkinson oli jäänyt mieleen Ei yhdeksän uutiset ja Musta kyy -sarjoista, ja jälleen oli tulossa jotakin aivan uutta. Atkinson oli kehitellyt tyyppiä jo opiskellessaan Oxfordissa, ja kokeillut sitä vuonna 1979 ohjelmassaan Canned Laughter. Hän kävi testaamassa hahmoa myös kuuluilla Montrealin Just for Laughs -festivaaleilla ranskankielisen yleisön edessä.

Kieli ei ollutkaan Mr. Beanin ongelma koskaan, koska ohjelma edustaa aika fyysistä komediaa, jossa dialogilla on vain marginaalinen merkitys. Mr. Beanin juuret ovatkin jossakin varhaisessa mykkäelokuvassa ja ennen kaikkea myöhemmässä ranskalaisen Jacques Tatin maanmainiossa Monsieur Hulot -hahmossa, joka niinikään temmelsi lähes mykkänä nykymaailman ihmeiden äärellä katastrofeja aiheuttaen.

Mr. Bean pitää vanhojen komediahahmojen tapaan ulkoisen habituksensa lähes samanlaisena läpi sarjan: tweed-takki ja punainen kravatti. Hahmo on hyvin brändätty alusta alkaen.

Mr. Beanin huumori perustuu varhaisen nimisuomennoksen mukaisesti hänen lapsenomaiseen törmäilyynsä reaalimaailmassa. Itse Mr. Bean joutuu hämillisiin ja noloihin tilanteisiin, joista selviytymiseen hän käyttää yhä kummallisempia ratkaisuja. Samalla myös katsoja joutuu nolostelemaan ja tuntemaan myötähäpeää hahmon puolesta. Tosin hahmo on kohonnut täysin omiin sfääreihinsä jo aikoja sitten, joten sitä ei enää voi käsitellä sinänsä suhteessa normaaliuteen vaan suhteessa ikiomaan Bean-universumiin.

Alkutekstit antavat ymmärtää Mr. Beanin alkuperän olevan jossakin tämän olevaisuuden tuolla puolen, mutta ennemminkin hänen käyttäytymisensä tuntuu viittaavan sosiaalisesti kömpelön, lapsenmielen omaavan tahi vanhan tarinan mukaisesti tynnyrissä kasvatetun persoonan maailmankuvaan. Liekö kyse peräti versiosta villi- tahi susilapsesta? Alkutekstien musiikkina käytetään kuoron laulamaa Ecce homo qui est faba ("Behold the man who is a bean"). (Mr. Beanin nimeä kerrotaan etsityn pitkään ja mm. Hra Kukkakaalikin oli ehdolla...)

Nolojen tilanteiden mies -sarja on Atkinsonin itsensä sekä kirjoittajakumppaninsa Richard Curtisin tuotosta. Curtis muistetaan elokuvan puolelta mm. Kolmet häät, yhdet hautajaiset (Four Weddings And a Funeral, 1994) ja Notting Hill, 1999 -leffoista. Television puolella hän on tehnyt yhteistyötä jo Mustan kyyn aikoina. Myös Robin Driscoll ja Ben Elton ovat kirjoittaneet Mr. Bean -sarjaa.

Nolojen tilanteiden mies jää ilman muuta tv-klassikoksi, jota pyöritetään ikuisuuksiin saakka. Jälkimmäinen asia on iso sääli, koska ohjelman arvo pienenee joka kierroksen myötä. Yllätyksellisyys ja tuoreus katoavat hiljaksiin loputtomien toistojen myötä.

Mr. Bean on vääntynyt myös animaatiosarjaksi (2002-04), ja hahmon pohjalle on rakennettu kaksi pitkää elokuvaa. Onneksi Rowan Atkinson on saanut sittemmin näyteltäväkseen myös muuta, jotta loputonta ryöstöviljelyä ei tapahtuisi. Nolojen tilanteiden miestä seurasi heti seuraavana vuonna perinteisempi poliisiaiheinen tilannekomedia Kovat koppalakissa/The Thin Blue Line (1995-96), jolla oli hetkensä, vaikkei se täydellinen naurupommi ollutkaan. Myös Johnny English -hahmo on hauska, joskin kaukana Atkinsonin alkuvuosien arvaamattomuudesta.