Jouduin kansakoululaisena koululaislehden nuoren reportterin piinapenkkiin: minun piti valita suosikkitelevisio-ohjelmani. Valitseminen oli hetken aikaa vaikeaa, mutta sitten vastasin epäröimättä. Aivenhoo.
Ivanhoe (1958-59) oli seikkailusarja parhaasta päästä 60-luvun lapselle. Se oli löyhästi 1100-luvulle, Richard Leijonamielen aikakauteen sijoittuva seikkailullinen ritarisarja. Ajankohta on siis aika lailla sama kuin tunnetussa Robin Hood -legendassa. Siitä tehtyä tv-sarjaa katsoimme myöskin 60-luvulla.
Ivanhoen alkuperä on Sir Walter Scottin kirjoittama romaani vuodelta 1819, josta tv-sarja otti inspiraationsa. Tarinassa eletään aikaa, jolloin Richard on ristiretkillään, ja maata hallitsee prinssi Juhana. Ivanhoe kumppaneineen (Gurth ja Bart) pyrkivät korjaamaan vääryyksiä ja auttamaan hädänalaisia. Täysiä ritarihyveitä siis.
Sarjan nimirooliin värvättiin Hollywoodissa turhaan menestystä janonnut nuori Roger Moore ensimmäiseen isoon kiinnitykseensä, ja luulenpa, että nimenomaan hänen kevyt ja intomieleinen tyylinsä vakuuttivat minutkin liimautumaan ruudun ääreen aina oikealla hetkellä. Britanniassa oli tehty aiemmin 50-luvulla sarjat sekä Robin Hoodista, Punaisesta Neilikasta että Sir Lancelotista, ja tässä siis taas uusi historiallinen seikkailusarja samaan henkeen. Nyt tuotanto kuitenkin sekä tehtiin yhdessä että sunnattiin sekä Euroopan että Amerikan markkinoille. Sarjaa pystyttiin tekemään hyvällä budjetilla.
Moore halusi kuulemma tehdä mahdollisimman paljon stuntteja itse ja sai maksaa halustaan katkenneina kylkiluinakin. Sarja toimi kuitenkin hyvänä käyntikorttina hänelle uusiin rooleihin. Moore palasikin myös Hollywoodiin, mutta kotimaassaan häntä odotti 60-luvulla Pyhimys-sarja ja 70-luvulla Veijareita ja pyhimyksiä -tuotanto. Elokuvan puolella Roger Moore sitten täyttikin Sean Conneryn jälkeen James Bondin pikkukengät. (Huhujen mukaan siellä hän kyllä tarvitsi stuntmiehiä esimerkiksi juoksukohtauksiin (!).)
Tuotantokausia Ivanhoelle ei tullut kuin yksi, mutta jaksoja sentään 39 kappaletta. Ivanhoen pilotti kuvattiin väreissä mutta itse sarja mustavalkoisena (mikä sopi tietysti meille 60-lukulaisille mainiosti!).
Uusintakierrosta odotellessa...
 |
| Kuvitettuja Klassikkoja nro 14 (1957) -sarjislehti |
Kyllä muistan, meillä tämä oli nimeltään iivanhou.Meidän pihan lapset liimautuivat aina penkkeihin kun tämä tuli telkkarista. Yksi raukka joutui koulussa jälki-istuntoon juuri sinä päivänä kun tuli jakso Iivanhoe ja musta ritari. Kaveri on edelleen opettajalleen katkera!
VastaaPoistaOlisikohan mitenkään mahdollista nähdä se iki-ihana "Aivinhou" Ylen Arkistossa. Edes muutama jakso. Kun katsoin tuon alkuteeman, niin tulipa vieläkin kylmät väreet. Kyllä Rpger Moore uljaana Ivanhoena sai pikkutyttöjen sydämet läpättämään.
VastaaPoistaOlisi todella kiintoisaa nähdä tuota sarjaa nyt. Toisaalta, on ehkä hyvä, ettei sitä ole nähnyt uudelleen. Kovin moni vanha suosikki on paljastunut nykyestetiikkaan tottuneelle silmälle puisevaksi. Hieman huonolaatuisen episodin löytää kyllä YouTubesta nytkin, jos kiinnostaa.
VastaaPoistaIhan #sama - voi sitä surkeutta, että se tuli televisiosta niin aikaisin päivällä, ettei aina ehtinyt koulusta kotiin sitä katsomaan. Surkeus, että tästä ei, niin kuin monista tv-sarjoista, kuten Robin Hoodista, ei ole tehty dvd-boksia. YouTubessa on jaksoja, mutta kuvanlaatu on mikä on. Uskon, että lapsina olimme oikeassa: sarjaa tehtiin innolla ja huolellisesti, ja seikkailuhenki on mukana - tietenkin upea Roger Moore sähäkkänä sankarina. Ritariromantiikka ei koskaan kuole.
VastaaPoistaMinullekin on jäänyt muistikuva että en joskus kerennyt koulusta katsomaan Ivanhoe sarjan jaksoa ja olin siitä hyvin katkera. Olen monesti ajatellut että muistanko väärin. Suuri helpotus kun nyt tajuan että katkera muistikuvani olikin totta. Vaikka vieläkin harmittaa!
Poista