Alfred Hitchcock oli yksi näkyvimpiä nimiä, joka ymmärsi jo varhain brändäyksen idean ja auteur-teorian alkeet. Hän loi elokuviinsa oman tyylin ja kosketuksen, jota erilaiset tekniset jipot ja kokeilut tukivat omanlaisina tunnistettavina tuntomerkkeinä. Hitchcockin ominta aluetta olivat jännärit, vaikka hän operoi sekä niiden ulkopuolella että sisäpuolella myös muiden tyylilajien kera. Myös Hitchin habitus tuli elokuvakatsojille tutuksi, koska hän otti tavakseen pistäytyä omissa elokuvissaan, tehdä omintakeisia cameo-näyttäytymisiä ilman varsinaista osallistumista itse toimintaan. Hän saattoi kantaa bassoviulukoteloa tai vain kävellä kuvan halki, mutta yleisö hyväksyi nämä yhdeksi osaksi Hitchcock-elokuvien ilmaisua ja osasi myös odottaa niitä.
Ehkä ne olivat yksi sysäys laajentaa Hitch-universumia television suuntaan? 50-luvun puolivälissä ruutuun ilmestyi uusi sarja Hitchcock esittää/Alfred Hitchcock Presents (1955-62), joita markkinoitiin paitsi ohjaajan nimellä niin myös hänen tarinoihin liitetyillä juonnoillaan. Itse episodit olivat sisällöltään ja tyyliltään aika sekalaista tavaraa; draamaa, trillereitä ja mysteerijuttuja. Syy oli selvä: ne eivät olleet useinkaan Hitchcockin itsensä käsialaa, mikä oli ohjaajan oman maineen kannalta hieman riskaabeliakin.
Sarja tuli tunnetuksi erityisesti tunnaristaan, jossa kuvana nähtiin tyylitelty Hitchcockin kasvojen ääriviivapiirustus, josta muodostui eräänlainen logokin hänelle (kuvan hahmo on tarinan mukaan hänen omaa käsialaansa). Erittäin tunnistettavana musiikkina oli hauska 'Funeral March for a Marionette' -melodia, joka on alunperin 1800-luvulla eläneen ranskalaisen Charles Gounodin käsialaa. Nähdään alkuteksti ja niiden takana tyhjän studion seinä, johon kasvokuva on piirretty. Tunnarin soidessa Hitchin varjo kävelee kuvaan ja siirtyy kohti seinää, kunnes hänen oma päänsä on kuvan kohdalla kääntyäkseen sen päälle profiiliksi. Hyvin usein Hitchcock aloitti ohjelman sanoilla: "Good evening." Tämä kaikki on ikonisoitu pysyvästi populaarikulttuuriin, ja varioitu tuhanteen kertaan.
Hitchcockin suuhun oli aina kirjoitettu humoristinen jakson esittely. Tai. Versioita tehtiin kaksin kappalein: toinen amerikkalaiselle yleisölle, ja siinä kommentoitiin yleensä myös ohjelman sponsoria. Toinen versio kuvattiin Eurooppaa varten hieman eri tekstillä. Myöhemmin kuvattiin omat versiot vielä sekä saksan että ranskan kielellä. Ohjelman lopuksi Hitchcock nähdään vielä uudelleen vetämässä tarinan päät yhteen omilla kommenteillaan.
Ohjelmat tehtiin aluksi 25:n minuutin mittaisiksi, mutta myöhemmin kesto tuplattiin, ja vuodesta 1962 sarjan nimi muuttui muotoon The Alfred Hitchcock Hour. Tuotantokausia kertyi yhteensä 7 (+ kolme pidempää) ja jaksoja 268 (+ 93 pidempää). Näistä kaikista Hitch ohjasi itse vain seitsemäntoista kappaletta (+ 1 pidempi). Sarja tehtiin kokonaan mustavalkoisena. 1980-luvun puolivälissä syntyi uusi sarja (The New) Alfred Hitchcock Presents, johon kuvattiin väreissä uudelleen vanhoja tarinoita, ja lisättiin niihin Hitchcockin alkuperäisiä juontoja tietokonevärjäten ne. Muuten Hitch ei niihin osallistunut.
Alkuperäisessä sarjassa juoksutettiin läpi valtaisa joukko näyttelijöitä, koska tarina oli joka kerta uusi. Muutama poiminta: Gene Barry, Charles Bronson, John Cassavetes, Joseph Cotten, Robert Culp, Bette Davis, Robert Duvall, Denholm Elliot, Peter Falk, Lorne Greene, Christopher Lee, John McIntire, Walter Matthau, Jayne Mansfield, Steve McQueen, Elizabeth Montgomery, Roger Moore, Leslie Nielsen, Robert Redford, Burt Reynolds, William Shatner, Dick Van Dyke, Robert Vaughn, Dennis Weaver ja Alan Napier. Juontojen lisäksi Hitchcock teki yhden ainoan cameonäyttäytymisen tv-sarjassa (kolmannella kaudella jaksossa 'Dip in the Pool'.)
Hitchcock (Ohjelman lopussa ennen mainoksia): I hope you have enjoyed our program. Seeing a murder on television can help to work off one's antagonisms. And if you haven't any antagonisms, these commercials will give you some.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti