Mockumentary eli muka-dokumentti (mokumentti?) ei ole ihan uusi tyylivalinta. Se muodostaa melkein jo oman alagenrensä ainakin hupailuohjelmien kategoriassa, mutta sillä on aika vaikea luoda enää mitään kovin uutta tai ainakaan omaperäistä lisäarvoa itse sarjalle, jos sarjassa ei ole muuten originellia vetovoimaa. Tällaista on-location -tunnelmaa on tuotu esimerkiksi nytkin tuotannossa olevaan Moderniin perheeseen/Modern Family (2009-), jossa se toimii hyvin yhtenä sen elementtinä, mutta kyse onkin sarjasta, jossa on muutenkin briljantti käsikirjoitus ja hyvin luotu henkilögalleria. Kuvaustyyli on vain viimeinen esteettinen silaus tälle sarjalle.
Heiluvaa kameraa ja kameralle puhumista harrastettiin osuvasti myös Työn sorjat/People Like Us (1999-2001) -sarjassa, jonne Chris Langham keksittiin Lunta tupaan/Smith and Jones -sarjan luotettavasti tyypitellyistä sivurooleista. Työn sorjissa Langham esittää Roy Mallard -nimistä haastattelijaa. Sarja oli kirjoitettu nimenomaan Langhamin ääntä ajatellen. Tätä sarjaa tehtiin alkujaan radiolle, mutta se siirtyi sitten sieltä televisioon, jossa kahden toteutuneen kauden jälken alettiin miettiä jo kolmatta, kun suunnitelmat keskeytti uusi mocumentary-tyylinen hassuttelusarja. Tämä jonossa etuilija oli Konttori/The Office, josta tulikin tuolloin tyylilajinsa lippulaiva.
Konttorin loi parivaljakko Ricky Gervais ja Stephen Merchant, joka myös käsikirjoitti ja ohjasi sarjan itse. Sarjan tapahtumapaikka on paperiyritys, jonka toimiston johdossa on Gervaisin itsensä luonnostelema David Brent, joka sitten antoikin kasvot idioottimaisille pomoille vuosikausiksi. Pomona hän uskoo olevansa bisneksen kultasormi, erinomainen ihmistuntija ja luovan työmaalle hyvää henkeä, ja ihmisenä pitää itseään kaikeen kykenevänä renessanssi-ihmisenä. Tätä omaa versiotaan hän tilittää jatkuvasti kameralle. Ilmeisesti Gervais-Merchant osui oikeaan, sillä aika liikuttavan yksimielisesti noustiin eri puolilla Britanniaa todistamaan, että kyllä, sarjaa on ilmeisesti kuvattu meidän toimistossamme.
Sarja ei kuitenkaan levännyt pelkästään Gervaisin harteilla, sillä siihen on kirjoitettu muitakin hyviä rooleja, joihin oli saatu osuvia esittäjiä. Keskenään kinastelevat Tim ja Gareth ovat hyvä traditionaalinen vastapari. Timiä esittää sympaattisesti Martin Freeman, kymmenissä elokuvissa ja televisiosarjoissa käytetty luotettava näyttelijä, joka Konttorin jälkeen sai myös esitettäväkseen Arthur Dentin roolin elokuvassa Linnunradan käsikirja liftareille/The Hitchhiker's Guide to the Galaxy (2005). Garethin yksioikoisemman roolin tekee nautittavasti Mackenzie Crook, joka on myös tehnyt mittavan uran Konttorin ulkopuolella. Hänet muistetaan varmasti esimerkiksi Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan Ragettina, mutta uran tärkein rooli on epäilemättä ollut elokuvan Röllin sydän (2007) englanninkielinen dubbaus, jossa Crook esittää itse Rollia.
Vastaanottovirkailija Dawn on myös toistuva hahmo ja kihlauksestaan huolimatta hän osoittaa kiinnostuksen merkkejä Timin lähestymisyrityksille. Dawnin luonnostelee Lucy Davis. Konttoria tehtiin kaksi kautta vuosina 2001-2003 sekä kaksi jouluerikoista, jossa juonenpätkiä punottiin yhteen (mm. Timin ja Dawnin suhteen). Myös Stephen Merchant tulee sarjan loppupuolella kameran etupuolelle esittäen myyttistä Nathan "Oggy" the Ogg Monsteria.
Konttoria arvostettiin sekä katsojien että palkitsijoiden taholta, joten ei ollut ihme, että se kotoutettiin myös Yhdysvaltoihin, jossa sitä on tehty vuodesta 2005 lähtien toimiston nokkamiehenä Steve Carrell. (David Brent on myös vieraillut sarjassa.) Sarjaa on siirretty myös muutamaan muuhun maahan. Gervais & Merchant puolestaan tarttuivat Konttorin jälkeen uuteen huumorisarjaan nimeltään Extras (2005-2007). Sarja sijoittuu elokuvamaailmaan ja kertoo nimensä mukaisesti avustajista. Vaikka luulisi, että miekkosilla on sisäpiirietu puolellaan, niin jostakin syystä Extras ei ollut erityisen hauska tai oivaltavakaan sarja. Kumpikin esiintyi siinä. Gervais osoitti olevansa aika yksi-ilmeinen ja rajoittunut näyttelijänä, mutta Merchant teki varsin herkullisen roolin touhottavana managerina.
David Brent: You just have to accept that some days you are the pigeon,
and some days you are the statue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti