Lepakkomies - Batman

1960-luvun puolivälin jälkeen kantautui Suomeen hurjia huhuja Amerikasta. Vanhempia oikein varoitettiin siitä, että lapsia on hypännyt katoilta ynnä muuta kauheaa tämän uuden ohjelman innoittamina. Kyse oli tietenkin vuosina 1966-68 tuotetusta Batman-sarjasta. Meillä muun muassa Suosikki-lehti hehkutti tätä sarjaa Jyrki Hämäläisen toimesta ennakkoon keväällä 1966.

Sarjan nimihenkilöä (Batman-Bruce Wayne) esitti Adam West ja hänen välttämätöntä apuriaan (Robin-Dick Grayson) Burt Ward. Kumpikin tässä ehkä nimekkäimmissä rooleissaan. Ohjelmaa tehtiin kolme kautta, kaikkiaan 120 episodia. Kaksi ensimmäistä kautta esitettiin sen kotimaassa Yhdysvalloissa näyttämällä kaksi jaksoa per viikko. Edellinen jakso jäi aina jännittävään cliffhangeriin, kun Batman ja Robin jäivät johonkin mielikuvitukselliseen satimeen (kuten jättiläismäisen tiimalasin sisään). Tätä seuraavassa jaksossa pinteestä sitten selvittiin ja alkoi rikollisen kiinniottaminen.

Vakiohahmoja edustivat komisario Gordon (Neil Hamilton) ja päällikkö O'Hara (Stafford Repp), jotka tosin tyytyivät yleisimmin kauhistelemaan rikoksia poliisiasemalla osallistumatta itse itse toimintaan. Waynen kartanolla hovimestari Alfred (Alan Napier) oli vihitty Batmanin salaisuuksiin, joista puolestaa Dickin Harriet-tädillä (Madge Blake) ei ollut mitään aavistustakaan. Nämä hahmot olivat mukana joka ikisessä jaksossa. Kolmoskaudella mukaan tuotiin komisario Gordonin Barbara-tytär (Yvonne Craig), jolla oli salainen Lepakkotytön henkilöllisyys.

Vihollisista näyttäytyivät usein Arvuuttaja (Frank Gorshin/10 episodia), Pingviini (Burgess Meredith/21 episodia), Jokeri (Cesar Romero/21 episodia) ja Kissanainen (Julie Newmar/13 episodia, Eartha Kitt/5 episodia ja Lee Meriwether/elokuvaversio). He muodostivat myös konnakoplan sarjan pohjalta tehdyssä pitkässä elokuvassa (1966).

Jännittävintä oli havaita sarjan uusintakierroksella, että nuori katsoja ei ollut lainkaan tajunnut sarjan alkuperäisen tyylilajin jo olleen parodinen tai vähintäin itseironinen. Sarjaan suhtautui aivan tosissaan ja innokkasti. Pikantti yksityiskohta uusintakatselukierroksella olivat sarjan karamellivärit. 60-luvun Suomessa katsottiin mustavalkotelevisiota, joten väreistä ei ollut hajuakaan tämänkään sarjan kohdalla. Kova juttu pojille oli Corgi Toys'in Batmobiilin omistaminen; tuohon aikaan eivät oheistuotteiden markkinat olleet Suomessa kovinkaan kummoisia, joten tämän laadukkaan metalliauton omistaminen oli iso asia. Myyntiin tuli myös mm. Mallasjuoman Batman-limsaa.

Samoihin aikoihin televisiosarjan kanssa Suomeen lanseerattiin myös Batman-sarjakuvalehti vuonna 1966. "BATMAN - LEPAKKOMIES on tämän hetken uusi, railakasotteinen, peloton sankari, joka nuoren apulaisensa ROBINin kanssa puolustaa oikeutta ja lakia, taistelee ovelia rikollisia vastaan aseinaan terävät aivot, nokkeluus ja järkkymätön oikeudenusko." (Batman 1/1966) Lehtikin kohosi vähäksi aikaa todella suosituksi ja sen oheen perustettiin Batman-kerho, jonka jäsenet saivat omakseen jäsenplakaatin sekä Batman-passin. Kerhossa oli tiemmä parhaimmillaan noin 50 000 jäsentä! Oma jäsenkorttini on valitettavasti hukkunut matkan varrella...

Mainostelevisio esitti sarjaa omalla ohjelmapaikallaan Ylen ohjelmiston lomassa vuoden ajan,  31.8.1966–17.8.1967.

Oleellinen osa sarjan ilmetta olivat dramaattinen kertojaääni (sarjan tuottaja William Dozier), Robinin toistuvat 'Holy...'-huudahdukset sekä sarjan tunnusmusiikki (Neal Hefti), jonka monet sarjaa koskaan näkemättömätkin ihmiset edelleen tunnistavat. Myös vinot kuvakulmat ja kuvaruudussa näkyneet POW-tekstit tappelukohtauksissa olivat osa sen visuaalista ilmettä (aluksi ne oli kaksoisvalotettu elävän kuvan päälle, mutta myöhemmin kustannussyistä ne muuttuivat tekstiplansseiksi). Myös pääkonnilla oli oma tunnistettava tunnarinsa.

Sarjan suosiota kuvaa hyvin myös se, että lukuisat merkittävät näyttelijät halusivat päästä siihen mukaan joko vihollisiksi (kuten Vincent Price/Egghead, Victor Buono/King Tut, Anne Baxter/Olga, Milton Berle/Louie the Lilac, James Brolin/Kid Gulliver, Ethel Merman/Lola Lasagne, Bruce Lee/Kato, Zsa Zsa Gabor/Minerva tai Roddy McDowall/The Bookworm) tahi ainakin cameo-piipahduksina, jotka oli yleensä upotettu seinäkiipeilykohtauksiin (esimerkiksi Jerry Lewis, Sammy Davis Junior ja Edwar G. Robinson).

Batman: Come on, Robin, to the Bat Cave! There's not a moment to lose!