Sir Arthur Conan Doyle (1859-1930) oli äärimmäisen tuottelias kirjailija, jonka katalogissa on kymmeniä tekstejä. Doylen kirjailijanlaatu on epäilemättä varsin hyvä, koska yhä 2000-luvullakin tunnemme hänen tuotantoaan. Ainakin hänen kuuluisimman luomuksensa Sherlock Holmesin.
Doyle kasasi hahmon tiemmä sekä itsensä että vanhan lääketieteellisen tiedekunnan opettajansa piirteiden pohjalta. Kyse on äärimmäisen huomioherkästä ja kylmän loogiseen päättelyyn kykenevästä poikkeusyksilöstä. Eräänlaisesta yhden yliluonnollisen kyvyn omaavasta supersankarin esiasteesta. Kirjoissa Holmesin ajatusten sparraajana toimii hänen uskollinen apurinsa, sidekick Watson.
Basil Rathbone antoi kasvot klassiselle Holmes-tulkinnalle elokuvan puolella tekemillään tusinalla elokuvasovituksella 1930-40 -luvuilla. Jeremy Brett puolestaan paalutti kaksilippaisen tv-etsivän ikonisen hahmon omalla Holmes-suorituksellaan kymmenissä tv-tuotannoissa 1980-90 -luvuilla.
Perinteisen tulkinnan prototyyppejä kumpainenkin. Niihin ei ole lisäämistä. Jollei oteta lukuun reilua kahtasataa muuta tulkintaa. Holmesin hahmo kun on venynyt moniin mittoihin, joista vähäisin ei ole sen ilmiselvän parodinen ulottuvuus kaikkine kliseineen.
Yhä Sherlock Holmes vain kiinnostaa. House-sarja on selvästi (ja tunnustetusti) velkaa tälle Doylen luomukselle. Oma variaationsa on myös Paljastavien valheiden/Lie to Me (2009-11) Cal Lightman, joka pystyy tulkitsemaan ihmisen mikroilmeitä.
Tuoreita nimisovituksiakin on liikkeellä. Guy Ritchie on tehnyt parikin Sherlock Holmes -muunnelmaa viime vuosina Robert Downey Jr. Holmes-kroppana. Steven Moffat ja Mark Gatiss lähtivät vielä koko lailla eri urille omassa versiossaan, jossa he toivat päähahmot nykyaikaan. Moffat muistetaan muun muassa hauskasta Paritellen-sitcomista. Gatissin työlompsassa on puolestaan esimerkiksi jäsennyys Herrasmiesliigassa/The League of Gentlemen. Heitä molempia yhdistää kuitenkin Doctor Who -tieteissarja. Ja Uusi Sherlock/Sherlock (2010-).
Uusi Sherlock -sarjassa Benedict Cumberbatch näyttelee nimiosaa osaavasti ja hänen pauloihinsa joutuvaa tohtori Watsonia Martin Freeman (mm. Konttorista hyvin muistettava). Holmes on eksentrinen, sosiaalisesti kömpelö, monesta triviasta täysin tietämätön, mutta huipputarkkoja havaintoja ja päätelmiä tekevä supernuuskija, jota poliisi käyttää välillä (vastentahtoisestikin) apunaan. Watson on väistämättä hieman sivuhenkilö, mutta Freemanin luomukselle annetaan kylläkin nasevaa dialogia ja hiukan toimintaakin temmellyskentäksi. Freeman marinoitiin kotimaassaan parhaan sivuosan Bafta-palkinnolla.
Tarinoiden pohjalla on hiukan Doyleakin, mutta tällaisessa tulkinnassa mennään väistämättä myös uusillekin urille. Sisällön lisäksi myös sarjan visuaalisuuteen on satsattu erilaisilla tehosteilla, valaistuksella ja epäskarpilla kuvalla. Suurkaupungin syke ja tummuus on vangittu, vaikka mikään erityinen jännityssarja tämä ei olekaan, ja väkivaltakin on ennemminkin viitteellistä kuin todella esitettyä. Toki Holmesin arkkivihollinen Moriarty (Andrew Scott) on mukana kuten maailmankuulu osoite 221B Baker Street.
Sarja on juuri nyt kiinnostava ja viihdyttävä. Aika näyttää sen, miten se kestää aikaa, sanotaanko kymmenen-kaksikymmentä vuotta tästä eteenpäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti