Cannon

70-luvulla ruudussa oli jonkinlainen poliisi- ja etsiväsarjojen buumi; aika oli ajanut lännensarjojen ohi. Yksi aikakauden maamerkki oli Cannon (1971-76).

Sarja oli nimetty yksinkertaisen iskevästi päähenkilönsä, Frank Cannonin mukaan. Cannonia esitti muhkea mies, William Conrad, jonka olemme näillä Television aarteet -sivuilla tavanneet jo Takaa-ajettu -sarjan kertojan äänenä. Pitkän sivurooliuransa aikana hänet toki nähtiin kymmenissä tuotannoissa, mutta Cannon ja sitä myöhemmin seuranneet Nero Wolf (1981) ja ennen kaikkea Koira haudattuna/Jake And the Fatman (1987-92) -sarjat pitivät Conradia mukavasti tv-tapetilla.

Cannon-sarja kertoo entisestä poliisista, joka eroaa palveluksesta vaimonsa ja poikansa onnettoman kuoleman jälkeen ja ryhtyy yksityisetsiväksi. Cannonin tavaramerkeiksi muodostuvat varsin kalliit toimeksiannot kuin myös hyvä ruoka ja viini sekä autot. Vaikka Cannon on (etenkin tv-tähdeksi) aavistuksen pulskassa kunnossa, ei hän tyydy ratkomaan tapauksia kirjoituspöydän ääressä (kuten Nero Wolf), vaan turvautuu kyllä oikeaan etsivän jalkatyöhön ja käyttää tarvittaessa myös lyöntivoimaa. Cannon onnistui vakuuttamaan katsojat, mutta sarjaa myös kritisoitiin liiallisesta väkivallasta.

Cannonia tehtiin kohtuullisen pitkään, ja se sai mainetta myös alan ihmisten parissa, joten vierailijalista oli varsin komea, oman aikansa Hollywoodin Kuka kukin on. Esimerkiksi Nick Nolte, Tom Skerrit, Martin Sheen, David Janssen, Pernell Roberts, Roy Scheider, Harold Gould, Vera Miles, Leslie Nielsen, Charles Haid, Micky Dolenz ja Anne Baxter vierailivat sarjassa.

Cannonia tehtiin viisi kautta, yhteensä reilut 120 episodia. Meillä sarjaa katsottiin vuodesta 1973 lähtien. Suosittu William Conrad piipahti Suomessa näyttäytymässä vuonna 1976 ohikulkumatkallaan.

Cannon: My name's Frank Cannon, I'm a private investigator.