"Totuus on tuolla ulkona." Sarjojen suosion mekanismi on eräänlainen arvoitus, etenkin tekijöille itselleen. Hyväkään sarja ei aina nappaa, moni hyytyy television emämaassa jo pilottivaiheen oikullisuuteen. Tuotantoon päässytkään sarja ei välttämättä pärjää markkinoilla ilman hyvää tuuria, johon vaikuttavat toki niin raha, tuotantotiimi kuin katsomisaikakin. Lopulta sarjan maine on se epämääräinen tekijä, joka nostaa tai upottaa sarjan.
Osa sarjoista saa camp-statuksen ja osa kulttimaineen. Toisia kierrätetään ja toiset haudataan vähin äänin mekastamatta. Valinnanvaraa arvottajilla totisesti on!
Salaiset kansiot/The X-Files (1993-2002) nautti omana aikanaan eräänlaista suosiota ja kulttimainetta, ja se sai varsin fanaattisenkin ydinkannattajajoukon. Ehkeivät hyvät fiilikset ole vieläkään haipuneet hardcorefanin muistista, mutta yleisellä tasolla sarja on ehkä hieman passé. Kuka toisaalta tietää, mikä on populaarikulttuurin kaanonissa sen asema vaikkapa kymmenen vuoden päästä?
90-luvulla sen ääressä joka tapauksessa viihdyttiin. Sarjan kokonaisuniversumi oli kyllin kiintoisa ja vetävä, vaikka yksittäisten jaksojen välillä oli varsin paljon eroja niin tasossa kuin tyylissäkin. Osassa synkisteltiin, toisissa oltiin vakavissaan, välillä lyötiin niin että roiskui tai joskus virittäydyttiin komedialliselle taajuudelle. Kyse ei ollut niinkään arvaamattomuuden viehätyksestä kuin ajoittaisesta epätasaisuudesta, ja -arvattavasti- katsojakamppailusta?
Salaisten kansioiden keskiössä oli alussa kaksi FBI:n agenttia: Fox Mulder (David Duchonmy) ja Dana Scully (Gillian Anderson). Heidät on kirjoitettu klassisesti erilaisiksi mutta kuitenkin toisiaan arvostaviksi. Mulder on kellarien arkistoihin syvälle kaivautunut ufouskovainen ja Scully häntä valvomaan lähetetty skeptikko. Sarjan edetessä henkilöhahmot toki kehittyvät ja heidän suhteensa muodostuu kompleksiseksi monella tapaa.
Sarjassa käydään läpi paranormaalia folklorea salaliittoineen laajalla rintamalla. Siinä seurataan sekä isompaa tarinaa että keskitytään lillukanvarsiin (ns. 'Monster of the Week'). Sarjan isä on Chris Carter, joka toimi tuotannossa sekä käsikirjoittajana että tuottajana, ja piti kokonaisuutta hyppysissään.
Voimakaksikon lisäksi sarjaan tuotiin kertakäyttöhahmojen ohella myös säännöllisiä hahmoja. Esimerkiksi FBI:n varajohtaja Walter Skinner (Mitch Pileggi), Tupakkamies (William B. Davis) ja Alex Krycek (Nicholas Lea) ovat pitkäaikaisia rooleja sarjassa. Sarjan loppusuoralla sekä Mulder että myöhemmin Scully korvautuivat uusilla agenteilla. Sarjan aloitus katsojalukutilastoissa ei ollut erityisen mairitteleva (111.), mutta se kohosi hitaasti ollen parhaimmillaan sijalla 11. viidennellä kaudella. Siitä hiljattainen hiipuminen jälleen alkoi, eikä mainittu agenttiuusiutuminen tuonut ainakaan tähän pulmaan ratkaisua.
Sarjan ominaisilmeeseen kuuluu ilman muuta sen hyvin tunnistettava tunnusmusiikki, joka on Mark Snown käsialaa. Yhdeksän tuotantokauden aikana syntyneiden yli kahdensadan episodin lisäksi sarja on poikinut myös pari teatterielokuvaa. Carter irrotti sarjassa esiintyneen The Lone Gunmen -ryhmän omaksi spin-off -sarjaksi, mutta se jäi lyhyeksi yritykseksi.
"The Truth Is Out There"
"Trust No One"
"I Want to Believe"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti